Siilimyksellä on Huumori.

Vanhan kunnon kaverinsa silmänkääntövanki Gussen innoittamana Siilimyskin teki tassut jännityksestä täristen testin omasta huumorintajustaan. Ikuisena vastarannan kalana sen tulos oli täysin päinvastainen kuin Galahad the Hamin, eli tämä:

the Provacateur (52% dark, 39% spontaneous, 50% vulgar)

your humor style: VULGAR | COMPLEX | DARK You'll crack on anything, and you're often witty, even caustic, about it. Therefore, your sense of humor is polarizing. You're transgressive, and you've got a seriously sharp 'edge'--maybe too much for some folks. If they get you, people think you're one of the funniest (and smartest) people in the world. If they don't, they think you're an ass. Whatever, right? While some might question your judgement, your comic intellect is unquestionably respected. PEOPLE LIKE YOU: Chris Rock - Lenny Bruce - George Carlin

My test tracked 3 variables How you compared to other people your age and gender: You scored higher than 55% on dark You scored higher than 45% on spontaneous You scored higher than 85% on vulgar

Link: The 3 Variable Funny Test written by jason_bateman on Ok Cupid

Siilimys ei itse ole sataprosenttisen varma tulosten oikeellisuudesta; tuon arvioikoot viisaammat tykönään... Tosin joku on Siilimystä joskus kaksimieliseksi väittänyt. Siilimys itse katsoo piikkeineen kaikkineen olevansa harvinaisen yksimielinen. Että näin.

Siilimys huutaa järkensä perään

Siilimys koettaa edelleen kohentaa tapojaan. Kohentamispyrkimykset ovat sen tapa yrittää tarttua takaisin elämänkulmaan, joista sen käpälät ovat epäonnekkaiden sattumusten johdosta livenneet. Paha kyllä Siilimyksen aikeet ovat yleensä suurempia kuin se itse.

Siilimys on tietenkin myös iso - siinä missä ei pitäisi. Sen lantiolle on kertynyt turhan monta etanaa, ja sitä se jaksaa murehtia liiankin kanssa, vaikka tietää tekemisen aina järkevämmäksi kuin murehtimisen tai muiden syyttelyn. Siilimys tahtoisi oppia syömään sopivasti etanoita ja hedelmiä, jotta voisi opettaa moisen myöhemmin pennuilleen. Ja se pelkää, ettei se itse moista opi, ja vetää sitten aikanaan pentunsa mukaan omiin ongelmiinsa.

Koko Siilimyksen elämä on sidoksissa Suureen Ryhtiliikkeeseen, jonka ikeen alla se kompuroi eteenpäin yrittäen olla parempi pikku siili. Siilimys tahtoo elää terveellisemmin, olla rohkeampi, avoimempi, ystävällisempi. Se tahtoo osata pitää kolonsa siistinä, liikkua enemmän ja saada koulunsa käytyä. Se tahtoo sijoittua johonkin, rakentaa omannäköisensä pesän suuren Elämän sisään.

Mutta Siilimys ei tiedä kuinka edetä sanoista tekoihin. Siitä pelottaa, että sen elämä onkin liian pieni ja lyhyt. Iso Väsy, joka joskus on vaaleanharmaansinervä, toisinaan syvän mattamusta, joskus vain vihreä ja valuva, kalvaa Siilimystä. Kaikki näyttää liian isolta pienen siilin tehtäväksi, ja vaikka Siilimys koettaa vakuuttaa itselleen, että jokaisen ison ja mahdottomankin tehtävän voi pilkkoa pieniin, mahdollisiin osiin, se jotenkin ei osaa pikkuruisilla tassuillaan harpata sanoista tekoihin.

Se häpeää saamattomuuttaan ja omaa pyrkimistään, kyvyttömyyttään elää hetkessä tavalla, jonka oikeaksi tietää. Jonka jälkeen sitä jälleen harmittaa oma murehtimisensa, joka sekin on vain oire samasta vajaasta kokemisesta ja hamsterin pyörässä juoksemisesta, joka ylipäätään tekee sen sairaaksi. Ja inhostaan huolimatta se ei pääse eroon tekosyistä ja yrittämisestä, koskei se tiedä oikeita syitä ja hallitse onnistumistaan. Jokin Siilimyksen kellokoneistossa on rikki, jokin sellainen, mitä Siilimyksen heikko pikku järki välttelee eikä tunnu osaavan korjata.

Siilimys huokaa, käpertyy sinisen kukkapeiton alle oikein pieneksi ja rutistaa silmät kiinni oikein tiukkaan.

Siilimys ajattelee positiivisesti

Tänään Siilimys ei puhu pahoista asioista. Siilimys ei mainitse pommi-iskuja. Ei pentuja, jotka kuolevat nälkään, kiitos Siilimyksen ja muiden siilien ahneuden. Ei Siili-tv:n uutisia, jotka jakavat julkisuutta kaikille, jotka sitä tappamalla tai huoraavalla tahtovat. Ei mainoksia, jotka tahtovat repiä meidät irti itsestämme ja niistä, jotka ovat meidän ympärillämme ja tarvitsisivat apuamme. Ei siililapsista, jotka jostakin käsittämättömästä syystä repivät siivet kärpäsiltä ja rikkovat muurahaisten pesän. Ei isommista, jotka jättävät pienemmät olennot kuolemaan.

Miksikö Siilimys ei puhu näistä? Koska suurinta osaa näistä asioista se ei edes ymmärrä, ja jos ymmärtääkin, ei osaa niille mitään tehdä.

Siilimys tietää, että maailma on kuin käänteiskuva. Sellainen, jossa näkee joko kaksi kaunista siilityttöä tai irvistävän siilinoidan. Tai vaihtoehtoisesti delfiinejä ja jotakin muuta.

Ei Siilimys aina ole ollut positiivisen ajattelun kannalla, ehkä voisi jopa sanoa, ettei se ole vieläkään. Sen sijaan se haraa kaikki neljä tassua tanassa negatiivista ajattelua vastaan. Kaikelle oma tilansa, tietää Siilimys. Kyynisyys vaatii vastapainokseen toiveikkuutta ja avointa iloa, itseinho omasta olemisestaan, ruumiistaan ja mielestään nauttimista, huonot uutiset hyviä. Muuten maailma pienen siilin mielessä nyrjähtää raiteiltaan. Yltiöpositiivisuutta Siilimys ei siedä, sen se ymmärtää totuuden vääristelyksi. Siksi sen on myös vaikea nähdä, kuinka jatkuva negatiivisuus voisi olla jotakin muuta kuin valehtelua. Valehtelua itselle ja kaikille muille. Ja tällä valheella on pahat seuraukset. Jos kissanpoika asuu varhaislapsuutensa häkissä, vaakasuorien kaltereiden takana, se törmäilee ulospäästyään pystysuoriin linjoihin. Siitä tulee niille sokea.

Maailma tahtoo kärsiä, päättelee Siilimys synkästi. Ei se tiedä, jaksaako se yksin nauraa sateessa ja pelata palloa asvalttipihoilla. Se tuntee itsensä niin pieneksi, toisinaan. Se se kai on tarkoituskin, että murehtisimme, että alkaisimme pelätä onnea ja optimismia, lakkaisimme tavoittelemasta niitä, koska ne tuntuisivat naiiveilta ja naurettavilta. Mutta mille kaikelle me annamme vapaat kädet näin tehdessämme?

Siilimyksen täydellinen idea

Siilimys lojuu lepakkotuolissaan kanakiusausta massussaan. Taivas on edelleen harmahtava, vaikka sade luovutti jo hetki sitten. Hiukan pitkästyttävä on tänään Siilimyksen päivä; ei se ole mitään tehnyt, paitsi ruuan laittanut ja kirjoittanut yhden kirjeen. "Että pitääkin olla näin saamaton", se pohtii.

Siitäpä juolahtaakin Siilimykselle mieleen ajatus, jota se käy heti kelaamaan kuin kalaa siiman päässä koettaen väsyttää sen haaviinsa. Millainen tahtoisi olla pikku Siilimys? Millainen on se Siilimys, joka Platonin ideatodellisuudessa tassuttaa täydellisen kasteisen metsän läpi?

Ensimmäisenä ajatuksena Siilimykselle tulee mieleen "siisti", ja se painaa päätä alas häpeissään. Sitten se nostaa värisevää kuononpäätään tuhahtaen. Pitääkö sitä aina hokea opetettua. Siilimys koettaa pienen mielensä hartioiden voimalla ponnistaa ohi huonommuudentuntonsa; millainen se tahtoo oikeasti olla? Täydellinen Siilimys olisi ainakin ahkera, mutta sillä lailla sopivasti. Ettei uhraisi elämäänsä millekään, vaan osaisi tehdä mielekkäitä asioita, tietäisi mikä on itsestä mukavaa, ja osaisi valita parhaat päältä. Silloin kun se lepäisi, se lepäisi ihan rauhassa. Sen jälkeen se hoitaisi levänneenä askareitaan. Joskus se lorvisi, mutta ei aina, eikä joka päivä.

Täydellisellä Siilimyksellä olisi rutiineja. Se nousisi aamulla, jumppaisi ja tekisi töitä. Söisi terveellistä ruokaa, josta se pitää, siivoaisi keittiön ruuanlaiton jälkeen. Lisäksi se kiltisti söisi riittävän usein, ja tekisi muutenkin kaikkea sellaista, minkä tietää itselleen hyväksi. Ehkä se myös noudattaisi ruokavaliota, jonka tietää suojelevan sairauksilta. Sillä olisi taitoa rakentaa elämänsä haluamansalaiseksi ja itsehillintää välttää asioita, tekemisiä ja ihmisiä, jotka voisivat vahingoittaa sitä. Pelkkä hyvä tuoksu ei veisi sitä lipsuttelemaan maitoa, joka tekee masun kipeäksi.

Täydellisen Siilimyksen ei tarvitsisi olla paras missään, mutta sillä olisi intoa ja energiaa tehdä asioita. Se pystyisi nauttimaan touhuistaan ja tekisi asioita myös itsekseen. Se välittäisi ja rakastaisi muita siilejä, mutta ei olisi riippuvainen niistä, ei välttämättä tarvitsisi niiltä mitään. Mitä se tahtoisi antaa, se antaisi hyvästä sydämestä. Se, mistä se ei malttaisi luopua, ei aiheuttaisi sille tunnontuskia. Se osaisi elää itselleen, ja auttaa muita, nauttien hetkistä, pelkäämättä asioiden tai elämän loppumista.

Täydellinen Siilimys eläisi hetkessä, mutta vastuullisesti. Sen ajattelun lähtökohta olisi sen oma pää, jonka sisällä se pystyisi ottamaan huomioon muut. Täydellinen Siilimys tuntisi oman arvonsa, eikä sen tarvitsisi pelätä muita tai tuntea alemmuutta. Se osaisi myös puolustaa itseään.

Siilimys huoahtaa. Kauaksi on mennyt, Täydellinen Siilimys, tuo ihmeellinen hopealtavivahtava otus. Eikä Siilimys oikeasti osaa siitä sanoa mitään, että mitä tuo tekisi toisin, mitkä olisivat sen yön askareet, pikkusiilejäkö kaitsisi, vaiko kirjoittaisi runoutta.

Täydellisyys määrittää itse itsensä, tuumii Siilimys katsellen kuinka tuulenvire keinuttaa pihalla ruusupensaita.

Siilimys ei jaksa ajatella

Siilimys on viettänyt kesää lämpimässä vesialtaassa vielä lämpimämmässä yössä. Nyt se on raukea ja odottelee uunissa kypsyvää herkkua. Ajatuksia ei päästä löydy nimeksikään. Niinpä Siilimys päätyy pohtimaan, mitä se ajattelee, kun ei ajattele.

Osa tästä ajattelusta on puoliksi ajattelua, puoleksi tuntemusta. Niskan ja hartioiden jäykkyys, ja satunnainen pistely, vähän tukkoinen päänuppi, välillä värähtävä kuononpää. Selässä tykyttää, ehkä sydämenlyönnit, ehkä jokin muu. Ulkoa tuulee käpäliin. Silmä tavoittaa Siilitv:ssä olevan koiran, ulko-ovi heijastaa ohi tallustavan Siilisaaren kansalaisen ja kappaleen pihapihlajaa. Siis Siilimys ajattelee sitä minkä näkee, näkee nimeämänsä ja nimeää näkemänsä.

Myötätunto hiipii Siilimyksen mieleen seurauksena Siilitv:n ohjelmistosta, ja koe keskeytyy. Siilimys on kuitenkin jo päässyt selville, että silloin kun ei ajattele mitään, se ajattelee itseään. Löytö on kiinnostava, koska Siilimyksellä on vaikeuksia määritellä itsensä. Sitä lohduttaa, että jokin siinä koettaa tavoitella sitä itseään.

Siilimys nousee pepultaan ja menee katsomaan, kuinka ruoka kypsyy. Aistinautinnot kun ovat kuitenkin ajattelua siitä paremmasta päästä.

Siilimys ja ystävän pentu

Siilimyksen ystävä sai äskettäin toisen pentunsa, ja Siilimys sai kunnian osallistua pienen tervetulojuhlallisuuksiin. Siinä pentua katsellessaan, Siilimys havaitsi harvinaisen aidon tunteen sisällään, sellaisen, jolle ei käy vastaan väittäminen. Se huomasi toivovansa, että pienellä olisi aina kaikki hyvin, että se saisi kaiken kauniin, mitä maailmalla on tarjota.

Samalla Siilimystä ravisti kivuaasti tieto siitä, että nuo pienet, kauniit ympäriinsä huitovat kädet jonakin päivänä lakkaisivat liikkumasta. Siinä nousi tarve pitää huolta, että ne liikkuisivat ja tarttuisivat onnellisina esineisiin niin kauan kuin mahdollista. Sekavin tuntein Siilimys lähti tapahtumasta kotiinsa.

Se taisi tuntea rakkautta.

Siilimyksen kauhistus!

Siilimys puhistelee varhaisiltaansa kaikessa rauhassa pensaan alla, mukavan kosteassa paikassa, valmiina käymään Etanakaupungin pahaa-aavistamattomien asukkaiden kimppuun. Ilta on mukavan leuto, rauhallinen, maa lämmin päivän paahteen jäljiltä.

Sitten takaa kuuluu rapsahdus. Toinen. Kuin heiluriliike vasten oksia. Ensin Siilimys ei innossaan kiinnitä ääneen huomiota; onhan noita, tuulen tuomia. Sitten nenään tulee tuulen yläpuoleltakin haju. Kirpeän pistävä, vaarallinen. Siilimys kohistaa ympäri ja sitä tuijottaa vihervä silmäpari, kiinteä ja kiivas. Paksuksi puhaltunut karvalisäke suihkii kiivaasti jossakin taaempana, minne Siilimyksen katse ei yllä.

Ei Siilimys palloksi rupea, mutta kauhistuttaa sitä silti kovasti, raitapaita oranssi kolli tukkii pakotien, on sen ja avoimen maan välissä. Siilimys juoksee paikoillaan ympyrää, koettaa etsiä kohtaa, josta päästä pujahtamaan pensasaitaan. Voi kauhistuksen kanahäkki! Vielä toinenkin haju!

Kissa kääntää päätään, ääntä kohden. Joku sanoo jotakin, vähän moittivaan sävyyn. Kissa luimistaa korviaan. Askeleet tulevat lähemmäs, samoin lämmin, vähän hikinen ja ellottavan raskas haju. Iso kaksijalkainen kumartuu kohti luimistelevaa kissaa, ei puhu mitenkään ilkeästi, moittivasti vain. "...saa kiusata toista, paha katti." Kissa perääntyy, ei näytä tietävän, mitä tehdä. Siilimys käyttää tilaisuuden hyväkseen ja kipittää kovaa vauhtia yli asvalttiraidan rehottavaan ruohikkoon ja sieltä yhtä villiintyneeseen pensasaitaan. Raskas haju etääntyy, kissan haju tulee kohti, mutta ei lähelle enää. Siilimys huohottaa piilossaan pikku sydän pamppaillen ja tassut täristen vältettyään kaksi vaaraa. ...niistä tiedä, mitä ne tekevät, pitkäviikset tai kahdella jalalla kulkevat.

Siilimyksen paluu

Siilimys tassuttelee sisään ovesta, nakkaa uimapukunsa tuolinselkämykselle ja kaatuu selälleen unipesäänsä kaikki käpälät oikosenaan. Galahad kumoutuu viereen massulleen ja kuorsaa kohta kuolatippa suupielessä vipattaen. Kesä on rankkaa puuhaa.

Galahad ja Siilimys viettivät Keskikesän juhlaa Siilimyksen vanhempien luona uiden, saunoen ja nauttien kesäherkkuja. Sieltä suunnattiin Siilisaaren hienoimpaan kesätapahtumaan, kirjapäiville, josta löytyikin kaikenlaista vähemmän tarpeellista, mutta mieltä ilahduttavaa. Tämän jälkeen ovat Siilimys ja Galahad ehtineet vielä kastejuhlaan, sekä eilen - ihanuuksien ihanuus - Puutarhaan!

Siilimys oli innosta mykkyrällä, kun se ja Galahad eilen lähtivät kohti Suurta Seikkailua. Viidentoista kilometrin matka ennen perille pääsyä lievensi hieman intoa, mutta Siilimys värisi silti innostuksesta. Kasvihuoneet olivat täynnä mitä oudoimpia kasveja. Eräs lumme kukki vaaleanvioletille suurin kukin, jättilumpeen lehdet olivat niin isoja, että niille olisi mahtunut sata siiliä - ja ihmeköynnös todella oli ihmeellinen. Erityisesti Siilimys katsoakurotteli nenä väpättäen orkideoita, joista se hyvin paljon pitää. Yhdessä kasvihuoneen lohkoista satoi koko ajan hienoa tihkua. Se oli Siilimyksestä jännittävää. Sademetsän kasvien välitse meni pieni käytävä, jota pitkin sai luikahtaa toiselle puolelle. Ulkona Siilimys pääsi ruusutarhaan, lummelammelle ja halimaan suuren-moista tammea. Myös hieno käärmepatsas ulkona puistossa oli, ja valtava puinen toteemipaalu, jollaista Galahad heti kävi haikailemaan omalle pihalle. Siilimystä nauratti.

Massutettuaan evääksi kalabanaanileipiä jääkylmää mustikkarahkaa ja hileistä mehua (Siilimys oli edellisenä iltana pakastanut Kaiken) Siilimys ja Galahad kipittivät hiekkarannalle uimaan. Ja hienoa se olikin, viileä vesi hehkuvan kuuman sään jälkeen. Ja onnistipa vielä niinkin hyvin, että kun piti lähteä polkemaan kotiin päin , rantaan huristikin lautta, joka kohtuulliseen hintaan poimi mukaansa Siilimyksen ja Galahad.

Niinpä Siilimys tuhisee nyt unipesässään, mitään tästä maailmasta tietämättä, nähden unta uusista seikkailuista, jotka sitä odottavat - ehkä ihan nurkan takana.