Kysymykset, siiliurokset ja aivot

Siilimys tuli ulkoa, laittoi laukun naulaan. Istui alas pohdiskelemaan, kysymään kysymyksiä kysymyksistä.

Ja uroksista.

Näetsen, Siilimys tapaa pohtia
keskinäisen kommunikaation aukkokohtia.

Aikanaan, nuorempana, toisen koulun penkillä ollessaan
Siilimys perehtyi ihan hiukan myös psykologiaan.
Ja oppi että kun joku sanoo kissa,
tulee mieleen häntä, tassu, noidat, ehkä jopa mau'unta
Sanoo, koira, haukkuu tuolloin pienen siilin pää
Myös vartiointiin, uskollisuuteen se koiran yhdistää
Yhdistyy kattilaan pata, ja pataan musta
teko paha edeltää katumusta,
Lasi kirkasta on ja läpinäkyvää,
Liitu valkoista, ja siitä pintaan jälki jää.

Siis, yksinkertaistaen
oppi Siilimys sen
että mieli toimii verkon lailla,
joskus tuntuu että logiikkaa vailla
on mielet siilien muiden
- ei ole niin, on tietoletkat vaan toiset nuiden.

Ja kappas vain, nyt huomaa Siilimys
tähän väliin tulee Kysymys.

Toisinaan siilinaaras tahtoo saattaa oleellisen asian uroksen huomioon.
Kuinka se toimii silloin?

Se ei kerro asiaansa muodossa selityksen
vaan esittää uroollensa Kysymyksen
ja toivoo verkon aktivoituvan,
toisen itse asiaa ajattelevan
Silloin ei tarvitsisi niin kovin selittää,
asian, ehkä uuttakin, hahmottaisi toisen pää

(Myös siilinaaras pelkää sanelupolitiikkaa/se usein sitä itse kohdata saa
se asemansa kokee heiveröiseksi/ja vaikutuskykynsä vaillinaiseksi
Se kammoaa kovasti torjumista/ja maailmansa hajoamista)

Uros kuitenkaan ei näe relevanssia,
ei askelilta havaitse tanssia,
ei aktivoidu ketjut aatteiden,
ja esitetty kysymys on sille irrationaalinen

Vaan naaraan tektiikassa on järkeä;
onhan toisen hyväksyntä kovin tärkeä.
Ei kai liene sen syy,
että uroksen ajukoppa psykologiaa väheksyy
eikä naaraan puhuessa toimi sääntöjen mukaan lain;
ei metsää ollenkaan huomaa, puuta tuijottaa vain.

Siilimyksen aika menee rikki

Mikä on tuulen suunta? Ja kuinka aika kulkee? Siilimys ei tiedä, mitä seuraavaksi odottaa, sen pää on nitkahtanut raiteiltaan, aika kulkee siinä takaperin, jotenkin se ei ymmärrä että nyt pitäisi siirtyä kesästä syksyyn. Sen päässä asia voisi yhtä hyvin tapahtua toisin päin.

Jossakin oli joskus mahtava Siili, jonka elämä kulki takaperin.

Siilimystä sellainen tunne pelottaa. Ettei yht'äkkiä tiedä, mihin suuntaan aika kulkee. Eikä nyt ole kyse muistoista. Ei tapahtumista. Vaan ajasta itsestään. Tapahtumien välisistä suhteista, joissa aika konkretisoituu.

Siilimys horjahti keittiössä. Ihan yht'äkkiä. Miksi?

Miksi tuuli nostaa niin usein oksia ylöspäin, vaikka tuuli ei tuule alhaalta vaan sivulta? Mihin aika on menossa? Voiko aika jäädä nykimään paikoilleen kuin vanhan seinäkellon jumittava viisari?

Siilimys valmistautuu

Siilimys elää jännittävää aikaa; sen pitäisi koota itsensä ja aloitaa uudelleen keskeytynyt koulunsa. Yöt, jolloin pitäisi touhuta yhtä jos toistakin, ovat kutistuneet lyhyiksi hetkiksi, jokainen asia vie vähintään kaksi tuntia. Nyt Siilimystä jännitää - kuinka palata takaisin elämään, kun ei tahdo lainkaan muistaa kuinka asioita tehdään. Siilimyksestä tuntuu kuin se olisi menettänyt paljon erilaisia toiminnan edellytyksiä, niin paljon, että moisen ajatteleminen kasvattaa sen sisään möykyn.

Periksi se ei kuitenkaan aio antaa, möykkyjä tai ei. Se tahtoo elämän. Se tahtoo tehdä asioita. Siilimys tietää kasvavansa jatkuvasti, ja ellei sen maailma kasva mukana, uhkaa kuristumisvaara. Lähivuosina sen maailma on lähinnä pienentynyt.

Kuinka sitten selvitä uudesta haasteesta, lukujärjestyksestä jota on kirjaillut kansiin ja kirjoihin? Siilimys ei tiedä, ja juuri siksi se pelkää epäonnistumista, tietämättä tarkkaan minkä suhteen. Sen mielestä paras tae onnistuneelle suoritukselle on sen kuvitteleminen ja toteuttaminen ensin päänsä sisällä, mutta sen pää ei veny niin pitkälle kuin pitäisi. Se ei osaa kuvitella viikko-ohjelmaa, ei kuvittaa vuoden päästä tapahtuvia asioita, ei tiedä miltä tuntuu saada päästötodistus taikka mikä sitä odottaa isojen siilien maailmassa. Asiat, joita se ennen halusi, mutta ei osannut kuvitella, ovat nyt tulleet liian lähelle ja alkaneet pelottaa. Siilimys tuntee suurta kiirettä ja halua toimia, mutta samaan aikaan se haraa kaikilla neljällä tassulla vastaan niin kovaa kuin kykenee. Siilimys tietää hyvin, että sekä haraaminen että kiirehtiminen pitäisi lopettaa, ja istua rauhassa alas, rentoutua ja virrata hetken mukana, toimia hetken lain mukaan menneisyyden sinipiirroksella tuntemattoman tulevaisuuden varalle.

Siilimyksen on pakko repäistä itsenäs irti siitä apatiasta, jossa se elää. Se epäilee, ettei moinen onnistu kuin päivä kerrallaan. Raskaaksi käy varmasti moinen. Niinpä se määrää aloittamisen hetken, kirjaa sen ylös auringonkukkavihkoonsa. Kun uusi kuu nousee, vie Galahad Siilimyksen Tietosuon koululle, tönäisee ystävällisesti kirsullaan ja jättää Siilimyksen tuhisemaan oman toimensa pariin. Sen jälkeen loppu on kiinni Siilimyksestä itsestään.

Mutta niinhän se melkein aina on.

Siilimys lisää itsetuntemustaan nettitestillä

O.O

*hämmennys*



You are the Giant. You're mysterious, benevolent,
and spooky as all get-out. Though you're
extremely wise, your cryptic demeanor unnerves
the hell out of folks. So does your bow tie.


Which Twin Peaks character are you?
brought to you by Quizilla

(Kiitokset avartavasta kokemuksesta sisukkaalle Kaksoishuipun esitaistelijalle silmänkääntövanki Gusselle.)

Siilimys uskonnollisena

Siilimys seisoo pihalla kuono kohotettuna. Ukkonen on herättänyt sen, ja nyt se katsoo kasvonsa peittänyttä taivasta. On pimeää kuin ilta olisi, mutta silti väreissä on jäljellä päivän lämpö. Jokin suuri ja mahtava ajaa vauhkoontuneita pilviä yli taivaan, ja Siilimys vapisee kiihtyneenä.

Vaarna osuu maahan taivaanrannassa, sade, hikeä, hurmoksen kyyneleitä, hedelmällisyyttä, putoaa maahan kylmänä ja kovana viittana, peittäen alleen Siilimyksen joka painaa kaiken sen edessä otsansa maahan, pakahtuvana hiljaisesta palvonnasta ja riemusta. Pihapihlajan marjat ovat syvän punaiset, niissä on elämä monelle pienelle eläimelle, ja samaten sataa elämää taivaalta.

Ja Siilimys näkee, kuinka suunnattoman suuri, vahva ja ikuinen on elämä, sen todellisuus ja ilmeneminen. Kuinka vesi ja maa ja tuli hedelmöittävät toisensa ja muuttuvat elämäksi, väkeviksi, täydelliseksi hetkiksi, joita suurempaa todellisuutta ei yksikään elollinen olento tarvitse, koska noina hetkinä elämä itsessään ja jokainen sen osa on täydellinen.

Pikkuinen siili pilvien alla painautuu ruohoa vasten ja nauttii, kyynelet valuvat sen kuonopieltä, ja se unohtaa pian taas kaipaavansa ja vaativansa jotakin enemmän tai suurempaa.

Siilimys idolisoi pilviä

Varhaissyksyn ilta on vielä valoisa, kun Siilimys istuu tuolissaan, ja katselee pilviä, jotka jossakin kaukana ylhäällä vaihtavat paikkaa. Se ei näe niissä hevosia tai linnoja, kuten jotkut, sille pilvet ovat jotakin ihan muuta.

Pilvet ovat sille ihme.

Kuinka jokin niin suuri ja voimakas, niin massiivinen, voi pysyä ilmassa? Kuinka jokin, vain höyryä, voi edetä taivaan halki kuin rautainen jäänsärkijä merellä? Siilimys katsoo pilviä tippa kuononpäässään ja tuntee itsensä pieneksi.

Se haluaisi olla pilvien kaltainen. Kulkea kevyenä, ihmeellisenä ylitse taivaanlaen, mutta samaan aikaan olla täynnä voimaa ja merkitystä. Pilvi kulkee, ottaa vastaan sen mitä tulee, muuntuu, mutta pysyy silti itsenään, aina ja kaikkialla. Sen reunat hehkuvat ulkoista valoa, sen sisin on tumma ja vahva. Värit joita se kantaa, ovat ihmeellisen moninaiset.

Siilimys tahtoisi olla yhtä kaunis.

Ja se tahtoisi kertoa pilvien merkityksestä ja kauneudesta, mutta sen pienet sanat eivät ulotu pilviin, eivätkä siihen, mitä se tuntee niiden vaeltaessa ylitse. Kuinka ne saavat sen kaipaamaan tavalla, jota ei voi ymmärtää.

Kuin auer kaukaisten vuorten yllä, mutta ajatustenkin, saati sitten askelten, tavoittamattomissa.

Vain tunteella pilviä yltää hiukan hipaisemaan.

Mitä Siilimys tahtoo muilta?

Siilimyksellä on suuri tarve päästä olemaan sellaisten siilien viereen ja kainaloon, joiden kanssa se tuntee hengenheimolaisuutta. Sellaisista se ei haluaisi olla erillään alkuunkaan, vaan asua saman katon alla, jakaa ruuan ja puheen, hiljaiset aamut ja riehakkaat illat. Siilimys tuntee eristyneisyyttä, joka häiritsee sitä tavattomasti. Se on ollut pitkään tietoinen omasta kontaktin tarpeestaan ja pohdiskellut syitä sekä siihen että kontaktin ottamisen vaikeuteen. Kuitenkin oleellisimman kysymyksen esitti aiheesta kuultuaan Galahad: "Mutta mitä sinä sitten tahdot muilta?" Siilimys pysähtyy miettimään ja hämmästyksekseen se havaitsee, ettei tiedä.

Mahtaisikohan yhteys tarpeeseen löytyä siitä, millaisten ihmisten kanssa on mukava ja tarpeellinen olla? Vai onko kyse vain luuloista tai tottumuksesta, siitä että Siilimys kuvittelee toisen kykenevän antamaan jotakin? Siilimys on kyllä valmis myöntämään, etteivät sen läheiset ole välttämättä lainkaan sellaisia kuin se kuvittelee. On toisia siilejä, joihin Siilimys tuntee (toisinaan) luontevaa läheisyyttä. Nämä siilit ovat usein uroksia. Siilimys on joskus epäillyt kärsivänsä "hylätyn tytön syndroomasta", jossa naaras, joka ei saa huomiota ja läheisyyttä omalta sukupuoleltaan, kääntyy urosten puoleen.

Vain harva olento tuntuu pystyvän tarjoamaan Siilimykselle tyydytystä ja moinen nirsous hävettää sitä. Onko Siilimys siinä asemassa, sellainen, sen arvoinen, että sillä on oikeus työntää ketään pois? Mutta jokaisella on oikeus päättää, kenet päästää mielensä iholle. Haluaako Siilimys antaa mitään kenellekään, vai tahtooko se vain ottaa? Olla saajana, toiminnan kohteena, muttei aktiivisena antajana? Uskooko Siilimys, että sillä ylipäätään on jotakin annettavaa? On hyvin murheellista, jos näin on. Siilimys on kyllä aina yrittänyt antaa, joskus antamasta päästyäänkin, ja olisi suurta petosta, mikäli tuo kaikki olisi tarittu vastentahtoisesti ja kerjuulla ollen.

Mystikoksikin voisi Siilimystä väittää, joten ehkä se etsii jonkinlaista korkeampaa yhteyttä ylipäänsä. Ihmissuhteet ovat aina olleet Siilimykselle se Suuri asia, ihmeellinen ja kaukainenkin. Ehkäpä kahden ihmisen läheinen suhde on sille jotakin outoa ja jumalallista, ihme ja tabu. Tietenkin voi kysyä, miksi Siilimys sitten eristää itsensä. Häpeästäkö, vaiko koska se ei tahdo saada tietää, ettei mitään todellista yhteyttä edes ole. Siilimys katselee usein ulkopuolelta Onnellisia yhdessä, kuin vanhus leikkiviä lapsia. Ei alas, vaan kaivaten jotakin jo menetettyä. Mikä vakuuttaa ja on vakuuttanut Siilimyksen siitä, ettei se voi saavuttaa moista yhteyttä ja miksi tämä vakaumus toisinaan lohkeilee?

Mitä Siilimys tahtoo muilta? Siilimys tahtoo kelliä. Siitä on mukava olla sylissä, vaikka sitä samaan aikaan harmittaa oma ruumiinsa, joka on tyhmä löllykkä ja kömpelö. Häpeä ja halu tulla kosketetuksi ja kohdatuksi ovat molemmat oleellinen osa Siilimystä. Ehkäpä siis Siilimys haluaa tulla kosketetuksi ja halituksi hengessä. Mutta mitä tämä todellisuudessa tarkoittaisi? Ehkä kyse on lapsellisesta yhteensulautumisen kaipuusta, symbioosin muistosta. Tahtooko Siilimys hyväksyntää? Se ei tiedä. Kestäisikö se itse asiassa kaipaamaansa läheisyyttä alkuunkaan? Siilimys tahtoo älykkäitä keskusteluja, yksimielisyyttä, mutta eri näkökulmista, täydentymistä, oivallusta. Vapaana virtaavaa puhetta ja katsetta, joka ei väistä. Sitä että jokaisen sanan voi halutessaan lausua, vapaasti ja pelkäämättä. Että toista saa koskettaa, hengessä, sanassa ja lihassa. Siilimys miettii liittymistä toiseen, toisen ajattelemista, sitä huumaavaa tilannetta, jossa toisen läsnäolo ei ole vain kuiskausta, vaan itse sekoittuu toiseen niin että oma oleminen unohtuu kokonaan. Kaipaako Siilimys toista eskapisminsa välineeksi? Jos näin on, mikä lie villakoiran ydin? Mitä Siilimys pakenee?

Ja harhaileeko se sokeana tavoittamassa jotakin jumalallista tai esikokemuksellista , jota todellisuudessa on mahdoton saavuttaa?

Siilimyksen ravintolanurkka I

Siilimyksellä ja Galahadilla oli tilaisuus nauttia elämän pienistä tärkeistä asioista käydessään vierailemassa ystävän luona Siilisaaren sisäosissa. Paitsi molemmille rakkaita ihmissuhteenhoidollisia proseduureja oli pariskunnalla ilona myös suun nautintoja, joita Siilimys lämmöllä muistelee.

Tämänkertainen muistelujen kohde tarjoilee pienille Siileille tex-mexiä, ja hyvin tarjoileekin. Kyseessä on Pancho Villa, jonka annokset sekä Siilimys että Galahad totesivat mehukkaiksi ja parahultaisen mausteisiksi. Niiden käpäliin osuneet annokset olivat Combito-fajitas sekä grillattu Kasvisunelma.

Siilimys ja Galahad asettautuivat ensin kahden hengen pöytään, mutta joutuivat vaihtamaan paikkaa, sillä niiden lautaset eivät mahtuneet neliskanttiselle pöytätasolle. Tämä oli kuitenkin pikemminkin ilon kuin murheen aihe. Kun ne sitten pääsivät rauhassa tarkastelemaan annoksiaan, jotka niillä oli tarkoitus jakaa, oli ensimmäinen vaikutelma tyytyväisyys. Combito-fajitaksen broilerin rintafile oli kohtuullisen maukasta ja naudan viipaleet mukavan mediumia. Salsasipulipaprikasekoitusta oli vähintäänkin riittävästi. Se, lihat, salsa ja ranskankerma täyttivät mukavasti pöytään tuodut kaksi pehmeää vehnätortillaa. Kyytipojaksi oli jäävuorisalaattia, joka oli maustettu herkullisella kastikkeella.

Mikäli jommallakummalla olisi ollut annoksena pelkkä Combito, olisi kiusaus pyytää tarjoilijaa lisäämään laskuun ekstratortilla ollut suuri. Näin epäilee ainakin Siilimys. Toisaalta asiaa on hankala tietää varmasti, sillä Kasvisunelma vei sekä Siilimykseltä että Galahadilta tassut alta tyyten. Iso lautasellinen salaattia, friteerattuja sipulirenkaita, nachoja ja kasviksia katosi vauhdilla parempiin suihin valkosipulikastikkeen ja salsan höystäminä. Huippukohdaksi nousivat kuitenkin Pancho Villan omat ranskalaiset, nuo mausteiset hunajalla höystetyt herkkupötkylät, joiden seurassa samassa vuoassa viettelivät parsakaalin, miedon sipulin ja paprikan uskomattoman herkulliset lohkot. Niiden seurana oleva vaaleanruskea, hiukkasen hedelmäinen kastike sai pienet kielet laulamaan.

Ympärilleen vilkuillessaan Siilimys havaitsi myös muut ravintolan annokset maittavan oloisiksi. "Pienet" purilaiset täyttivät varsin suuren lautasen ollakseen pieniä, uuniperuna-annoskin vaikutti varsin muhkealta. Palvelu oli ripeää ja ystävällistä. Pienen siilin vatsaan ei jäänyt tyhjää paikkaa, mutta eipä massukka paisunut täysin palloksikaan. Lipoessaan viimeisiä kastikkeita viiksistään Siilimys suunnitteli lämpöisen herkullisen tunnelman jälkimainingeissa jo seuraavaa käyntikertaa.

Hampurilainen olisi saatava. Ja mansikkainen margarita.

Siilimys listaa muiden paheet

Siilisaarelaiset ovat, Siilimyksen kokemuksen mukaan, loppujen lopuksi miellyttävää väkeä. Nurkkakuntaista? Varmasti. Kapeakatseista? Luultavasti. Omassa alemmuudentunnossaan ja masentuneisuudessaan itseriittoisia? Tottahan toki. Mutta toisaalta myös rehellisiä, hyväntahtoisia, kohtuullisia ja rauhallisia. Erityisesti kohtuullisuus on Siilimyksen mielestä hyveistä suurimpia. Niin kauan kuin pyritään olemaan suurinpiirtein kohtuullisia, ei voida mennä pahasti metsään. Tietenkin kohtuullisuuskin vaatii määrittelynsä, mutta se onkin sitten ihan toinen juttu.

Kuitenkin niin kohtuullisuuden kuin rauhallisuudenkin varjoissa piilee ansa, johon moni pieni siili on tassunsa telonut. Siilimys, joka on lueskellut vähän tätä ja hiukan sitä, tietää, että ihmiset kutsuvat moista "kuolemansynniksi", mitä tuo sitten tarkoittaneekin. Henkinen laiskuus on tämä käsite, josta Siilimys on erittäin kiinnostunut. Jos kohtuullisuus ymmärretään vain legitimaationa vallitsevalle asiaintilalle ja rauhallisuus pysähtyneisyydeksi, kuten monesti näkee käyvän, päädytään tilanteeseen, jossa toimimisesta tulee kauhistus.

Henkisen laiskuuden tilassa pyrkimistä hyveeseen tai oikeaan toimintaan ei pidetä tarpeellisena. Kaikki on riittävän hyvin, ja ellei ole, se on jonkun muun ongelma, koska "minkä minä sille voin". Voit yrittää, urahtaa Siilimys. Sitten ei ainakaan ole tarvis keskittyä säälimään itseään ja omaa pienuuttaan. Voit lakata pelkäämästä epäonnistumistasi, ja listata sen arvokkaammaksi kuin passiivisuuden.

Voit lakata pelkäämästä, rähisee Siilimys. Itselleen.

Siilimys listaa hyveensä

Siilimys vikisee aina omista vioistaan kuin metsähiiri. Hävettävää moinen. Tänään Siilimys on päättänyt ryhdistäytyä ja puhua vaihteeksi hyvistä puolistaan.

Siilimyksellä on runsaasti hyvää tahtoa, mutta se ei silti ole mielipiteetön pikku siili. Se kestää yllättävän hyvin köytenä omien ja toisten mielipiteiden välissä, eikä häiriinny siitä, että ymmärtäminen ei ole sama kuin hyväksyminen. Se on lempeä, kykyjensä rajoissa reilu ja valmis kuuntelemaan toisten murheita.

Siilimyksen arvot ovat kunnossa ja sillä on resursseja käsitellä eettisiä ja moraalisia ongelmia joihin se törmää. Se on tiedostanut omien arvioidensa hataruuden, ja nojaa sen tähden arvioita tehdessään parhaansa mukaan mieluummin "universaaleihin" arvoihin kuin henkilökohtaisiin kokemuksiin ja mielipiteisiin. Sillä on tahtoa elää ajatuksensa ja ideaalinsa todeksi ja se pyrkii parhaansa mukaan näkemään toimintansa syyt ja seuraukset.

Siilimyksellä on halu ja tarve ymmärtää toisia ja tulla ymmärretyksi. Sillä on tahtoa kasvaa itsekseen ja antaa sama mahdollisuus muille, eikä se muutenkaan ole aivan tyhmä pieni siili. Se arvostaa kauniita ja puhtaita asioita kuten vapautta ja luovuutta aina ne kohdatessaan, myös silloin kun ne toteutuvat sille vieraissa muodoissa. Sillä on halu hoivata ja huolehtia, mutta myös halu kieltäytyä kahlitsemasta, ja siksi se tahtoo, että sen läheisillä olisi vapaus valita ja toimia oman tahtonsa perään.

Sen lisäksi Siilimys osaa vähän kirjoittaa ja kokkaa aika hyvin. Se tuntee kasveja ja muiden eläinten tapoja, osaapa ihan hiukan piirtääkin. Se pystyy esiintymään julkisissa tilaisuuksissa, nauttimaan luonnosta ja elämän pienistä iloista. Se tietää, kuinka nautitaan tuulesta, sateesta ja etanoista.



You're Beautiful...but why? ( PICS)
brought to you by Quizilla


~*~Innocent/Childlike~*~
You are beautiful because of the pure, sensitive,
good hearted, unexperienced vibe you give out.
You most likely haven't done much such as sex,
drugs , and alcohol. If you have you were
probably just experimenting out of pure
curiousity. Your curiousness may lead to danger
if you cannot control it! People like to be
around you because of your young personality.
You like to have fun and be happy. You are well
liked by most people but some may find you
slightly immature. Don't let people bring you
down, for you are a wonderful and beautiful
person!


Please Rate or message me! Thank you for taking my
quiz! XoXo <3 Lana

Siilimys tenttii

Siilimys paahtaa puhisten kirjaansa, Tietosuon siilikoulu heristää sormeaan sen alitajunnassa muistuttaen siitä, että Siilimyksen pitäisi joskus tehdäkin jotakin elämällään. Siilimys ei ole entisenlaisessa vireessä pitkän laiskottelunsa jäljiltä, joten pänttääminen ei oikein luonnistu ja aikataulu lirahtaa. Niinpä Siilimys lampsii kuulusteluunsa vähintäänkin kyseenalaisin tiedoin varustettuna.

Tilanne ei helpota paikan päällä alkuunkaan. Siilimyksen massu on jännityksestä vähän liian mykkyrällä ja sitä pyörryttää. Nimenhuuto kestää ikuisuuden. Siilimys koettaa seistä suorassa ja paikallaan, vaikka sen jalat tärisevät ja päässä keinuttaa. Ja voi kauhistuksen kanahäkki - sali on kuulemma tulossa ihanihan täyteen ja kaikkien pitää istua vierekkäin. Siilimys tuntee, kuinka sen piikit alkavat värähdellä aikomuksenaan pystyyn. Se ei halua vieraan siilin viereen tunkkaisessa, kuumassa salissa. Minne se laittaa paperinsa ja juomapullon, jos toinen on siinä vieressä. Haisee vieraalle, kun toinen on ihan kyljessä. Siitä panikoituu entistä pahemmin pieni Siilimys, alkavat kynätkin putoilla tassuista.

Kidutus ei ota loppuakseen. Paikat käsketään täyttää järjestyksessä. Siilimys pelkää pyörtyvänsä, jos joutuu Väliin. Onneksi toiset eivät ole kuunnelleet ohjeita, ja Siilimys pääsee livahtamaan penkin päähän. Se huokaisee syvään helpotuksesta. Kun se on päässyt saliin ja istumaan, ei mitään todella voi mennä läpi. Meneekö kuulustelu läpi eli ei, muuttuu sivuseikaksi. Tärkeintä on päästä tuoliin, pystyä istumaan siinä, jättämään paperit, pääsemään ulos ilman että hymy hyytyy. Hymyile, Siilimys, hymyile. Ei se mitään, jos menee vikaan. Olet käynyt täällä. Voit mennä sopimaan muista tavoista suorittaa kuulustelu. Se ei haittaa mitään. Kunhan vain pystyt vastaamaan. Kunhan pystyt tulemaan, olemaan ja menemään. Älä pelkää, pikku Siilimys. Jaksa hetki vielä.

Älä välitä siitä, että kysymyksiä on laitettu ihan liikaa. Jos saisit vielä rahaa opiskelemisesta, sinun pitäisi riittävästi opintoja saadaksesi kirjoittaa näillä kysymysmäärillä kuusitoista esseetä neljään tuntiin. Se tekee vain neljännestunnin jokaiselle esseelle. Nyt aikaa on puoli tuntia. Siilimys ei odottele niin kauan. Se pinnistää, kirjoittaa minkä osaa, ja päättää hiljaa mielessään huomauttaa Kuulustelijoille, että kohtuus on siilihyveistä ensimmäinen ja tärkein.

Siilimys pääsee ulos kuulustelusta. Tuskin se sitä läpäisi, mutta ei pyörtynytkään, ei antanut ylen naapurinsa syliin tai kuollut pois. Edessä on uusia nöyryyttäviä tilanteita, joita se joutuu käymään läpi epäonnistumisensa takia, mutta ei se jaksa tällä hetkellä niitä murehtia. Se on selvinnyt, kuitenkin. Helpotus on valtaisa.