Siilimys Menee Tulee Menee Tul... Eli Duracel(r)siili

Siilimyksestä tuntuu kuin se olisi muuttunut puoliksi kaniiniksi. Tai mitkä ne nyt menisivät sillä lailla kovaa ympäri *poukpoukpouk* ("Menin aamulla kanitarhaan, kanit... noniin." Siilimys on kiltti siili, ei se sano tuhmia sanoja.)

Siilimys on maaninen.
Se on sitä kun kaikki piikit törröttävät kaikkiin suuntiin, hyppää pienintäkin ääntä eikä malta pysyä paikallaan. Lämmittäessään teetäkin se hyppi ilmaan tasatassua. Kaikki muut tuntuvat sen mielestä hirvittävän hitailta, niin toiset eläimet kuin kaikki ne masiinat, joiden kanssa se päivittäin joutuu tekemisiin.
Se myös hihittelee.
Siilimys siis, ei masiinat.

Ulkona on vielä liian märkää heittäytyä selälleen ja kääntää massupuoli auringolle. Mutta Siilimys on kuitenkin (odotuksesta) villinä. Ja kaikki tarmo ja ilo purkautuu paitsi poukkoiluna myös hirvittävänä tarmona vauhtina. Siilimys rahtasi tänään uuden version Isoa Kirjoitelmaa Yliopettajille, ja nyt se suunnittelee maanantaista kirjallisuuskeskustelua, jota se on lupautunut vetämään ja sekin jännittää sitä kovin.

Toisinaan sillä iskee ihan kauhia väsy. Kuten nyt. Mutta ehkä sillä lähtee.
Kun poukkii.

Siilimyt on tänään tyytyväinen pieni siili.