Hassuja tarinoita Siilisaarelta

Kaikenlaista ihmettelevää tuhinaa.

perjantaina, toukokuuta 27, 2005

Lahnoista


Minä, Siilimys, sain tänään pienellä saarellani käpäliini lahnan. Revittyäni lahnalta pään nyin sen leukoja ylösalas. Kun katsoin suusta sisään, näin keväisen nurmikon. Puhdistettuani tassuni operaation päätteeksi olin miltei yllättynyt, ettei tippakaan verestä ollut omaani. Lahna on verevä kala.

Siilit pitävät kalasta. Kalan perkaamisesta ne eivät silti pidä. Sukupuolitietoinenkin siilinaaras huomaa ajattelevansa urosten ja naaraiden työnjakoa uudessa valossa. Sitä tahtoisi ruikuttaa toimesta päästäkseen: "Ei miun voimat riitä, ei saa selkärankaa poikki. Leikkaa sinä, Galahad. Vaan ei auta. Siilien pitää osata itse teurastaa kalansa.

Sitä pitkälti uskoo, että kaikki sujuu paremmin, jos siilit ja muut elävät eivät usko asioiden kuuluvan jonkun muun toimenkuvaan. Toisaalta, ei sitä kaikkialle ehdi tai pääse, vaikka kuinka koettaisi tuhistaa ja rapistella. Käy kuten eräällekin virkaveljelle tai -sisarelle (en jäänyt tarkastamaan) Tietosuon kulmilla; koetti jääräpää ylös pystysuoraa mäkeä, pääsikin, kyynärän matkan, ja putosi sitten takaisin selälleen.

Pidemmän päälle masentaa sellainen.
Ja kaikki ne paikat, joihin tahtoisi yltää.

Siilimys kokee tiettyä toivottomuutta kirjoitettuaan työministeriön kansliapäällikölle Markku Wallinille korkeakouluun yrittävien pikkusiilien tilanteesta. Sitä on kiitollinen vastauksesta, mutta samalla piikkien kärjissä kutisee ikävästi se, mahtoiko Markku-siili todella ymmärtää ja välittää siitä, että toiset pikkusiilit ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Etanoilla sen sijaan menee hyvin. Ne ovat vähentäneet huonojen uutisten esittämistä etanatelevisiossa, ja kertovat sen sijaan nilviäisistä, jotka ovat tehneet palveluksia yhteiskunnalle, onnistuneet pyrkimyksissään tai olleet muuten vain mukavasti. Väkivalta on vähentynyt etanayhteisössä merkittävästi.

Powered by BloggereXTReMe Tracker