Mitä siilit tekevät sateella?

Siilimys ripustelee tummasointisen bambutuulikellonsa säestyksellä pyykkiä narulle villiintyneellä pikku pihallaan. Se katsoo taivaanrantaan ja irvistää. Länsitaivaan kirkkaus hämäsi sen uskomaan päivän kauttaaltaan aurinkoiseksi, mutta nyt pohjoisen suunta vihjaa muuta.

Menee hetki, ennen kuin Siilimyksen mieli sopeutuu tilanteeseen, ja ärtymyksestä hiukan tanaan nousseet piikit laskeutuvat. Siilimys on aina pitänyt sateesta, jopa silloin kun tassut palelevat ja piikinjuuret alkavat kolottaa. Se joutuu kuitenkin myöntämään viehätyksen syntyvän mahdollisuudesta vetäytyä lämpimään ja kuivaan kotikoloon. Romantikkona Siilimys tykkää hieroa kuonoa sateessa Galahadin kanssa, mutta tärinä pimeässä syysyössä turkki nahkaan liimautuneena ei houkuta lainkaan.

Vaikka Siilimys ei mene sateella pilkille, kuten hevoset, sillä on silti joitakin ikimuistoisia kokemuksia siitä, kuinka vesi putoaa. Se on katsellut rantasaunan portaiden alta taivasta, joka oli hyvin matalalla, ja hyvin keltainen. Kaukaa kuului lähestyvä humina, ilma oli kostea kuuma huopa. Huminan vyöryessä yli putosi taivaalta raskas vesiverho. Sininen ja keltainen työnsivät korkeuksissa toisiaan sivuun ja vesipisarat kimpoilivat merestä moninkertaisesti pienen siilin pituuden. Siilimys oli portaiden alla tavallistakin pienempi ja maailma suuri, tukahduttava ja pelottavan kaunis.

Siilimys on kuunnellut ukkosta sylikkäin ystävänsä kanssa, täristen villistä jännityksestä, jonka luonnonvoimat ja sähkölataus piikkien päissä synnyttävät. Ja se on riemastunut siitä, kuinka sateen raja kulkee sen pesäkolon kohdalla, niin että se saattaa katsella aurinkoisessa puutarhassa sadetta ja taivaalle piirtyvää sateenkaarta.

Suloisinta on kuitenkin pienen siilin käpertyä unipesään ja antaa silmien mennä kiinni, kun vesi ropisee vasten kolon kattoa ja puiden lehtiä. Tasainen humina ja rapina täyttää Siilimyksen, joka muuttuu itsekin vedeksi, lakkaa olemasta pieni olento itsensä sisällä ja virtaa rauhaa täynnä pisaroiden mukana olemaan kaikkialla.

Siilimys katsoo odottavasti pohjoistaivasta ja venyttää pulleaa ruumistaan auringon suuntaan. Satoi tai paistoi, hätäkös tässä.