Hassuja tarinoita Siilisaarelta

Kaikenlaista ihmettelevää tuhinaa.

lauantaina, kesäkuuta 18, 2005

Siilimys ja Huumori


Siilimys lueskelee Siilisaaren Sanomia, tällä hertaa vitsipalstaa. Huumori on tärkeä osa Siilimyksen elämää, ja se täydentää tätä osastoa aina toisinaan lueskelemalla vitsejä ihan tarkoituksella ja pitkällisesti.

Ei Siilimys osaa vitsejä kertoa; jos muut nauravat sille, kyseessä on yleensä tilannekomiikka. Se tekee Siilimyksen toisinaan surulliseksi, mutta se on jotakin, minkä kanssa on vain elettävä.

"Siili kulki pitkin metsää ja huusi:
- On kiva olla sika! On kiva olla sika!
Orava huusi puusta:
- Et sinä ole sika! Sinä olet siili!
Siili kiipesi puuhun, alkoi tonkia oksaa ja huusi:
- On kiva olla sika! On kiva olla sika!
Orava huusi:
- Usko nyt! Sinä olet siili!
Siili tuli oravan luo ja alkoi lähennellä sitä. Orava alkoi kiljua:
- Senkin sika!
Siihen siili:
- On kiva olla sika! On kiva olla sika!" *

Tuhmat vitsit ovat hauskoja, tuumii Siilimys. Oikeastaan se pitää hyvinkin rumista vitseistä, sellaisista jotka kertovat asioista, joita pienen siilin ei milloinkaan tule tehdä. Sen mielestä törkeät vitsit auttavat käsittelemään arkoja asioita. Asioiden pitää kuitenkin olla oikeasti arkoja. Jos oravasta vitsaillaan rumasti kerran toisensa jälkeen sen tähden, että se ei ole siili, ja vitsit kertovat aina vain oravasta, se kertoo ainoastaan, että siileille on luvallista pitää oravia itseään huonompina. Jos vitsit ovat oikeasti oivaltavia, ja ne asettavat tarinan molemmat osapuolet vähän epäilyttävään valoon, niistä tulee hiukan oikeudenmukaisempia ja paljon kiinnostavampia. Pohjimmiltaan Siilimys taitaa pitää eniten pitää vitseistä, jotka kerrotaan uhrin näkökulmasta.

Huumori ei kuitenkaan ole sama kuin vitsit ja tilannekomiikka, tuumii Siilimys. Huumori merkitsee myös hauskoja sanavalintoja, lämpöä ja yhteisymmärrystä. Huumorissa ei välttämättä tarvitse nauraa kenellekään, kuten vitseissä niin usein on laita. Laulaminen on usein hyvinkin humoristista. Siilimys tykkää kovasti laulaa, ja yleensä mitä oudoimmissa tilanteissa. Ääntä sillä ei ole nimeksikään, intoa sitäkin enemmän. Huumorin ei tarvitse olla nauramista ääneen, mutta nauru on kuitenkin terveellistä niin henkisesti kuin fyysisesti ja voi olla joillekin jopa uskonnollinen kokemus.

Joskus sitä nauraa ihan hulluille asioille, Siilimyskin. Vilvoitellessaan saunan jälkeen pukuhuoneessa Galadhan alkoi jutella Siilimykselle mekaanisista raajoista ja muista outouksista, joita pieneen siiliin voisi asentaa. "Puusilmä!" tokaisi Siilimys ja hekotti sen jälkeen hervottomasti neljännestunnin.

Siilimys selailee vielä hetken vanhoja Siilisaaren Sanomia löytääkseen lempivitsinsä. Sitä onnistaakin:

Sherlock Holmes ja tohtori Watson menevät telttaretkelle.
Hyvän illallisen ja viinipullon jälkeen he menevät nukkumaan.
Muutaman tunnin päästä Holmes herää ja pukkaa apulaistaan kylkeen sanoen:

”Watson, katso ylös ja kerro mitä näet.”
”Näen miljoonittain tähtiä.”
“Mitä päättelet siitä.”

Watson miettii hetken ja vastaa:

”Astronomisesti ajatellen näen miljoonia galakseja ja potentiaalisesti vielä enemmän planeettoja. Astronomisesti ajatellen Saturnus lähestyy Leijonaa. Ajallisesti päätellen kello on vartin yli kolme. Meteorologisesti päätellen uskon meillä olevan kaunis päivä huomenna. Teologisesti ajatellen voin nähdä, että Jumala tosiaan on kaikkivaltias ja itse olemme mitättömiä hiukkasia tässä universumissa. Mitä se sinulle kertoo, Sherlock?”

Holmes on vähän aikaa hiljaa, jonka jälkeen hän sanoo:
”Watson. Joku on varastanut telttamme.”


Vähän Siilimystä kaivelee, kun jokaisessa siilivitsissä, jonka se löytää, on pääosassa poikasiili.

Powered by BloggereXTReMe Tracker