Siilimys katselee työtä

Siilimys katselee siili-tv:tä lauantai-iltansa ratoksi. Siitä on mukava istua hiljaa aloillaan aikoina, joina kaikki muut siilit ovat liikkuvaisia ja virkeitä ja hyörivät siellä täällä hoitamassa siilitoimiaan. Vaikka Siilimys on välillä hyvinkin katkera siitä, ettei kykene hoitamaan sitä, mikä hoidettava olisi, se myös nauttii omasta joutilaisuudestaan silloin, kun tuntee saaneensa valita.

Tällä kertaa Siilimyksen joutilas huomio on kiinnittynyt dokumenttiin, jossa kerrotaan kuinka kuuluisien säilytysrasioiden myyntitapa on syntynyt ja kehittynyt. Tarina saa Siilimyksen mietteliääksi.

Siilinaaraat pääsivät vaihtelun vuoksi pois kotoaan myyntikutsuille tapaamaan muita. Myyjä oli samaa yhteiskuntaluokkaa kuin he, ja usein myös saman ikäinen. Hän tiesi, millaisia rasioita muut tarvisivat, ja osasi kertoa kiinnostuneille, että hekin osaisivat tehdä samaa työtä kuin hän. Monet naaraat, joille ennen oli ollut hankalaa tai mahdotonta osallistua perheensä elatukseen, saivat uuden mahdollisuuden, joka oli heille tosi tärkeä.

"Kenelle työ on enää vapautta ja uusia mahdollisuuksia?" Siilimys miettii. Dokumentin siilit näyttivät onnellisilta. Siilimys tietää kyllä siilejä, jotka pakenevat kotoa töihin, mutta siinä ne valitsevat vain pienemmän pahan. Suurin osa siileistä tuntuu vain myyvän itseään, omaa elämäänsä, saadakseen pisaran omaa aikaa.

"Liiallista pessimismiä", tuumii Galahad, kun Siilimys mainitsee sille ajatuksistaan, "hyvin tehdystä työstä saa täyttymystä, ja monet asiat ovat kiinnostavampia, mitä päältä näyttää, kun niihin vain tutustuu." Siilimys on silti epäilevä. Se jahtaa toisenlaista etanaa kuin mitä hyvintehdyn työn tuoma tyydytys on. Oman itsen kehittämistä varmaankin, ja uusien mahdollisuuksien avautumisen ihmettä.

"Onko meillä valmiiksi liikaa mahdollisuuksia?" pohtii Siilimys leikatessaan raparperipiirakkaa. "Pitäisikö meillä olla vaikeampaa, enemmän vaaroja ja vastuksia?" Mutta se tietää vastauksen. Ei vaikeuksia enempää tarvita, ne ovat vain monimutkaisempia kuin ennen, ei niitä saa sormella osoitettua. Ja vastauksetkin ovat käyneet vähiin, tai siltä Siilimyksestä ainakin tuntui, kun se katseli dokumentin siiliäitejä, jotka nauraen osallistuvat peleihin rasianmyyjien vuositapahtumassa.

"Saako enää olla noin iloinen?"