Siilimys kokee muutosvastarintaa

Siilimys lueskelee Siilisaaren Sanomista artikkelia epikurolaisuudesta, syö juustonaksuja ja on kiusallisen tietoinen siitä, että nuo kaksi toimintaa ovat ristiriidassa keskenään. Juustonaksut ovat jotakin ylenmääräistä ja tarpeetonta, sokerivesikuorrutusta, joka ei todella lisää pienen siilin onnellisuutta, ainoastaan vyötärön leveyttä.

Vaikka Siilimys joskus on lapsellinen, itseriittoinen ja lausahtelee harkitsemattomuuksia, ei se ole tyhmä eläin. Se tietää kuinka tärkeää on tavoitella nautintoa, ja nimenomaan epikurolaisittain kohtuullista nautintoa, ei ylenmääräistä. Onnellisuuden avain on ymmärtää mitä todella tarvitsee ja tyytyä siihen. Tai kuten siili nimeltä Thoreau kerran sanoi: "Pikkuseikat murentavat elämäämme... yksinkertaistakaa, yksinkertaistakaa." Siilimys kiusaantuu kuitenkin ajatuksesta, ettei pitäisi lainkaan pyrkiä parempaan tai suurempaan. Mutta ehkä se "parempi tai suurempi" mitä Siilimys ajattelee onnen lähteenä, on sama kuin mitä Epikuros tarkoitti onnen saavuttamisella filosofian kautta. Ja mihin parempaan tai suurempaan pyrkiminen lopulta johtaa muuhun kuin kilpajuoksuun? Loppuuko aika niin pian, että moisessa olisi mieltä? Siilimys katselee mietteliäästi Etanakaupungin suuntaan ja voi miltei voi kuulla sen asukkaiden massujen mietteliään rahinan katujen mukulakiviä vasten.

Siilimystä kiinnostaa myös stoalaisuus. Stoalaiset siilit pyrkivät vain hyveellisyyteen ja onnellisuus tulee sitten siinä sivussa, koska se joka on hyveellinen, on riippumaton muista, pystyy suhtautumaan asioihin ja otuksiin tasapuolisesti eikä ole tunteidensa vanki. Stoalainen siili on tietosiili, ei tunnesiili, ja se on valmis myös puuttumaan asioihin muiden hyväksi. Kuinkahan epikurolainen siili suhtautuisi moiseen? Siilimys tietää, että Epikurokselle olivat ystävät hyvin tärkeitä. Se sanoi, ettei kenenkään ei pitäisi nauttia yksin etanoitaan ja oliiviöljyään. Mutta koettaisiko se pitää huolta siitä, että jokaisella siilillä on etanoita ja oliiviöljyä ja joku, kenen kanssa niitä nauttia? Siilimys ei tiedä.

Siilimys itse on aiemmin pohtinut riippumattomuutta; riippumattomuus on sille tärkeä asia. Riippumaton voi olla, jos on kangasta ja viritetty kahden puun väliin, tai jos tietää olevansa oikeassa. Siilimykselle jälkimmäinen on helpompaa, mutta siitä vaikeudet vasta alkavat. Kuinka toimia niin kuin tietää olevan oikein? Siihen Siilimys kaipaa vastausta. Se tietää, että monet viisaat siilit ovat puhuneet itsekurista, mutta Siilimyksellä ei moista ihmettä ole. Ei se edes ymmärrä kunnolla koko sanaa. Kuinka voi toimia mielestään oikein, jos kerran joutuu pitämään itsensä kurissa joka päivä koko pienen elämänsä loppuun?

Siilimyksellä taitaa olla vaikeuksia päästä tilaan, jossa nautitaan pienistä ja yksinkertaisista asioista. Siilimyksen sisällä on liikaa melua ja sitä pelottaa. Mitä tapahtuu jos tekee kaikesta ihan yksinkertaista? Siinä voi vaikka joutua vastakkain itsensä kanssa ja huomata että onkin sisältä ihan tyhjä.