Siilimys lukee kauhukirjallisuutta

Siilimys tärisee sohvalla pehmeäkantinen kirja käpälissään ja piikit ihan pystyssä. Galahad on jo ajat sitten siirtynyt tuhisemaan unikuoppaan; sen viiksikarvat väpäjävät, kun se mussuttelee mukavaa untaan suupielet korvissa. Siilimys sen sijaan pälyilee kolonsa nurkkia, jotka viiltävän valon huntu peittää Siilimyksen silmiltä paikaksi omituisten olioiden pesiä, sellaisten, jotka tavoittelevat pidentyvillä ja lyhenevillä lonkeroillaan pelokasta sohvallaistujaa, eritoten jos istuja on pieni siili, jonka turvallinen ja lämmin puoliso on toisessa huoneessa, pitkän lattian yli vievän matkan takana.

Vanhasta asiastahan se kertoo, kirja, miljoona kertaa kuullusta, mutta yhtä karmivasta joka kerta. Kuinka pieni siili, umpisokeana ja eksyneenä kirkkaaseen auringonpaisteeseen, kuulee suhinan kuin tuulen, tuntee terävien kynsien iskeytyvät selkään, raatelevan nokan, ja seuraavan kerran, kun se herää, se kavahtaa suloista hämärää, pakenee sitä puunlatvojen turviin ja pystyy elämään vain päivänvalossa, repien ja raastaen kaltaistensa lihaa.

Miksi sitten Siilimys lukee moista? Tietäneekö itsekään. Kirja ei ole erityisen hyvin kirjoitettu, eikä juoneltaan kovin kiinnostava. Voisiko olla niin, että Siilimys nauttii pelkäämisestä? Vai opetteleeko Siilimys pelkäämään? Se itse ei osaisi kertoa, kummasta on kyse, jos joku siltä kysyisi. Ehkä se epäilisi vain etsivänsä sopivaa taskua, johon laittaa piiloon sen kaiken pelon, jonka kaikki kamalat tai vieraat asiat saavat salassa aikaan. Synkimpinä hetkinään se voisi eksyä kysymään, ovatko sen tunteet arkena niin laimeita, että se koettaa herätellä niitä tuolla lailla ärsytellen.

Oli miten oli, Siilimys on nyt mennyt askelta liian pitkälle - pelontunne ei ole enää mukavan kutkuttavaa vaan kipua, joka vihloo pienissä varpaissa asti. Siilimys alkaa vingahdella hiljaa räikeän kirkkaassa aamupäivän valossa ja koettaa vilkuilla taivaalle kolonsa ikkunasta. Se parkaisee ääneen kun jokin koskettaa sen olkapäätä.

Galahad taputtelee Siilimystä hiukan selkään ja vie unipesään. Nakattuaan kirjan hyllyn päälle, missä tietää sen säilyvän jonkin aikaa Siilimykseltä piilossa, se löntystää silmät sikkaralla jatkamaan keskeytyneitä etanauniaan.