Siilimys on väärässä

Siilimystä ärsyttää. Se on taas löytänyt itsensä puolustelemasta näkökantaansa. Piikit kohoavat pystyyn moista muistellessa. Se koettaa hokea itselleen "Mmhhh Mmhhh Mmhhh Mmhhh", jotta muistaisi mitä sanoa seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa, mutta sisimmässään se tietää jälleen kerran selittävänsä anteeksipyytävällä äänellä jotakin tarpeetonta. Siilimyksestä on kurjaa, jos toinen siili luulee sen ajattelevan jotenkin hullusti. Siinä asiassa se on arka ja helposti häpeävä pieni siili.

...väärässä oleminen sen sijaan ei niin paha asia olisi, tuumii Siilimys. Siis jos on oikeasti väärässä ja toinen itselle sen selittää ja saa rauhassa asiaa miettiä, että näinhän se olikin, niin mikäs siinä. Mieluusti sanoo, että olitpa tällä kertaa oikeassa tämän asian suhteen. Ei siitä Siilimys huonone, enemmänkin siitä että vänkää vastaan, asiaa pohtimatta ja pitäen kiinni omasta mielipiteestään kuin sika leivästä.

Vaikka myöntää Siilimyskin, että joskus, pahalla tuulella ollessa tai tiettyjen ihmisten kanssa eivät asiat niin helposti käy. Eikä se aina voi toisen mielipiteitä kunnolla punnita, vaikka tahtoisikin, koska toisinaan toinen vain tuntuu olevan väärässä, ja vielä huomattavasti syvemmässä mielessä kuin vain meneillään olevassa pikkupikku kysymyksessä. Epäselvä tai epäjohdonmukainen logiikka saa Siilimyksen tolaltaan.

Väärässä oleminen on helpointa sellaisille siileille, jotka eivät sitä pelkää, tietää Siilimys. Mutta miksi sitten on joskus niin vaikea antautua toisen ajatuksille tai hyväksyä se, ettei kaikkea tiedä tai osaa. Mitä siinä oikein pelkää? Kuinka sitä itseltään täydellisyyttä olettaa, kun sen tietää mahdottomaksi - ja tarpeettomaksi? Ja miksi jotkut siilit sitä erehtymistä niin murehtivat? Huonoa itsetuntoa Siilimys epäilee ainakin syyksi, ja ehkä myös tärkeilyä; jos sitä on kovin näkyvä ja tärkeä, niin voi pelätä tipahtavansa jalustalta. Sellainen jolla on huono itsetunto, koettaa tehdä oikeassa olemalla itseään muita paremmaksi. Siilimys pitää taktiikkaa huonona, koska silloin itsetunto on riippuvainen kilpailemisesta, ja maailma laittaa kyllä jokaisen häviämään. Ei sillä perusteella voi olla hyvä tai huono siili, pohtii Siilimys. Ei se kyllä muutenkaan oikein tiedä, miksi joku olisi yleensä ottaen hyvä tai huono. Sen se ymmärtää, että joku osaa tai tietää jotakin, toinen ei, mutta mitä siitä, kun on mahdotonta tietää, mikä loppujen lopuksi on tärkeää.

Kaipa oikeassa oleminen sitten voi olla jollekulle kunniakysymys, huokaa Siilimys. Ei se oikein osaa ymmärtää, mitä sillä voittaa, että saa toiset kiireellä ja väkisin mielikseen myöntämään tavaroiden putoavan taivaalle. Kyllähän se kuppi seuraavan kerran lattiaan silti rikki kolahtaa.