Siilimys ui

Siilimys venyttelee lämmön hellimiä jäseniään, moinen linnunmaito tekee laiskaksi. Siilimys on ollut lomailemassa melkeinsukulaistensa merisiilien luona, vaikkakin keskustelu jäi vähäiseksi, Siilimys kun ei taida sukeltamista, vaikka uida se kyllä osaa, on osannut pienestä pitäen.

Siilimys tykkää vedestä. Sen käpälät kauhovat kynnet epätaloudellisesti hajallaan sojottaen, kun se pompahtelee aalloilla kuin takiaispallo. Näin ainakin kaakottavat huvittuneet haahkat. Mutta ei Siilimys niiden kaakottamisesta loukkaannu, kyllä se moisen häijystä käkätyksestä erottaa.

Pienempänä Siilimyksellä oli tapana putoilla aina erilaisiin vesistöihin, nykyään se pyrkii menemään veteen vain tarkoituksella; yleensä putoamisen jälkeen on vaikea saada karvat kuivaksi, ja sitten paleltaa. Ei ole Siilimys koskaan putoilemisesta pahemmin säikähtänyt.

Silti joskus iskee Siilimyksellekin vesikauhu, eikä se nyt tarkoita sairautta tai haluttomuutta peseytyä. Yht'äkkiä tumman pinnan alla vain on kynsiä ja valkoisia sormia, valmiina tarttumaan kiinni. Vesi ei enää kohota ja kanna, vaan painaa pinnan alle, hengitys vaikeutuu. Silloin pitää päästä nopeasti rantaan.

Siilimys tietää kyllä, ettei koskaan voi olla varma, mitä pinnan alla piilee.