"Siilinpentu, hähhähhää"

Siilimys ryntää kotiin piikit tanassa, tuhisten ärtymystä. Se kieltäytyy puhumasta edes kuonokumppani Galadhanille ja käpertyy unipesään. Naiiviksi on taas Siilimystä sanottu, naiiviksi ja lapselliseksi, ja moinen ymmärryksen puute sitä nyt kiukuttaa.

Siilimys on ensimmäisenä valmis myöntämään, että se ei ole kaikkitietävä, eikä siten pysty kaikkia muiden mielenliikkeitä ja konnuuksia seuraamaan. Mutta vähät siitä. Tärkeintä on pitää huolta, etteivät syöpäläiset pääse omien piikkien juureen, vahtia omaa touhuiluaan. Siilimys tahtoo uskoa kaikista hyvää, mutta ikinä se ei suostu uskomaan, että moinen tahtominen tekisi siitä tyhmän.

Pohjimmiltaan Siilimys on ennakkoluuloinen pikku otus, mutta se yrittää kovasti parantaa tapojaan. Siilitelevisiossa näytettiin kerran hieno ohjelma, jossa puhuttiin siitä, kuinka tärkeätä on ajatella ja toimia oikein, vaikka muut voisivatkin tehdä pahaa ja väärin. Siilimys oivalsi nopeasti, kuinka isosta asiasta puhuttiin. Se tajusi, ettei voisi olla onnellinen pieni siili niin kauan kuin muiden tekemiset ohjailisivat sen ajatuksia. Puolustautua se saisi kyllä aina, nostaa piikit pystyyn jos vain tarvis. Mutta että se käyttäisi muiden aitoja tai oletettuja tuhmuuksia tekosyynä epäilemiseen tai muuhun mitä se itse ei kannata - ei tule kyseeseen semmoinen, simpura soikoon!

Niinpä Siilimys on päättänyt olla parhaansa mukaan osoittamatta epäilystä ja, vaikkakin olla varovainen, toimia niin kuin myös toiset siilit ja muut otukset olisivat reiluja ja liikkeellä hyvissä aikeissa.

Ja siksi metsähiiri rohkeni pilkata sitä naiiviksi. Mokoma vikisijä.