Siilimys ei jaksa ajatella

Siilimys on viettänyt kesää lämpimässä vesialtaassa vielä lämpimämmässä yössä. Nyt se on raukea ja odottelee uunissa kypsyvää herkkua. Ajatuksia ei päästä löydy nimeksikään. Niinpä Siilimys päätyy pohtimaan, mitä se ajattelee, kun ei ajattele.

Osa tästä ajattelusta on puoliksi ajattelua, puoleksi tuntemusta. Niskan ja hartioiden jäykkyys, ja satunnainen pistely, vähän tukkoinen päänuppi, välillä värähtävä kuononpää. Selässä tykyttää, ehkä sydämenlyönnit, ehkä jokin muu. Ulkoa tuulee käpäliin. Silmä tavoittaa Siilitv:ssä olevan koiran, ulko-ovi heijastaa ohi tallustavan Siilisaaren kansalaisen ja kappaleen pihapihlajaa. Siis Siilimys ajattelee sitä minkä näkee, näkee nimeämänsä ja nimeää näkemänsä.

Myötätunto hiipii Siilimyksen mieleen seurauksena Siilitv:n ohjelmistosta, ja koe keskeytyy. Siilimys on kuitenkin jo päässyt selville, että silloin kun ei ajattele mitään, se ajattelee itseään. Löytö on kiinnostava, koska Siilimyksellä on vaikeuksia määritellä itsensä. Sitä lohduttaa, että jokin siinä koettaa tavoitella sitä itseään.

Siilimys nousee pepultaan ja menee katsomaan, kuinka ruoka kypsyy. Aistinautinnot kun ovat kuitenkin ajattelua siitä paremmasta päästä.