Siilimys huutaa järkensä perään

Siilimys koettaa edelleen kohentaa tapojaan. Kohentamispyrkimykset ovat sen tapa yrittää tarttua takaisin elämänkulmaan, joista sen käpälät ovat epäonnekkaiden sattumusten johdosta livenneet. Paha kyllä Siilimyksen aikeet ovat yleensä suurempia kuin se itse.

Siilimys on tietenkin myös iso - siinä missä ei pitäisi. Sen lantiolle on kertynyt turhan monta etanaa, ja sitä se jaksaa murehtia liiankin kanssa, vaikka tietää tekemisen aina järkevämmäksi kuin murehtimisen tai muiden syyttelyn. Siilimys tahtoisi oppia syömään sopivasti etanoita ja hedelmiä, jotta voisi opettaa moisen myöhemmin pennuilleen. Ja se pelkää, ettei se itse moista opi, ja vetää sitten aikanaan pentunsa mukaan omiin ongelmiinsa.

Koko Siilimyksen elämä on sidoksissa Suureen Ryhtiliikkeeseen, jonka ikeen alla se kompuroi eteenpäin yrittäen olla parempi pikku siili. Siilimys tahtoo elää terveellisemmin, olla rohkeampi, avoimempi, ystävällisempi. Se tahtoo osata pitää kolonsa siistinä, liikkua enemmän ja saada koulunsa käytyä. Se tahtoo sijoittua johonkin, rakentaa omannäköisensä pesän suuren Elämän sisään.

Mutta Siilimys ei tiedä kuinka edetä sanoista tekoihin. Siitä pelottaa, että sen elämä onkin liian pieni ja lyhyt. Iso Väsy, joka joskus on vaaleanharmaansinervä, toisinaan syvän mattamusta, joskus vain vihreä ja valuva, kalvaa Siilimystä. Kaikki näyttää liian isolta pienen siilin tehtäväksi, ja vaikka Siilimys koettaa vakuuttaa itselleen, että jokaisen ison ja mahdottomankin tehtävän voi pilkkoa pieniin, mahdollisiin osiin, se jotenkin ei osaa pikkuruisilla tassuillaan harpata sanoista tekoihin.

Se häpeää saamattomuuttaan ja omaa pyrkimistään, kyvyttömyyttään elää hetkessä tavalla, jonka oikeaksi tietää. Jonka jälkeen sitä jälleen harmittaa oma murehtimisensa, joka sekin on vain oire samasta vajaasta kokemisesta ja hamsterin pyörässä juoksemisesta, joka ylipäätään tekee sen sairaaksi. Ja inhostaan huolimatta se ei pääse eroon tekosyistä ja yrittämisestä, koskei se tiedä oikeita syitä ja hallitse onnistumistaan. Jokin Siilimyksen kellokoneistossa on rikki, jokin sellainen, mitä Siilimyksen heikko pikku järki välttelee eikä tunnu osaavan korjata.

Siilimys huokaa, käpertyy sinisen kukkapeiton alle oikein pieneksi ja rutistaa silmät kiinni oikein tiukkaan.