Kysymykset, siiliurokset ja aivot

Siilimys tuli ulkoa, laittoi laukun naulaan. Istui alas pohdiskelemaan, kysymään kysymyksiä kysymyksistä.

Ja uroksista.

Näetsen, Siilimys tapaa pohtia
keskinäisen kommunikaation aukkokohtia.

Aikanaan, nuorempana, toisen koulun penkillä ollessaan
Siilimys perehtyi ihan hiukan myös psykologiaan.
Ja oppi että kun joku sanoo kissa,
tulee mieleen häntä, tassu, noidat, ehkä jopa mau'unta
Sanoo, koira, haukkuu tuolloin pienen siilin pää
Myös vartiointiin, uskollisuuteen se koiran yhdistää
Yhdistyy kattilaan pata, ja pataan musta
teko paha edeltää katumusta,
Lasi kirkasta on ja läpinäkyvää,
Liitu valkoista, ja siitä pintaan jälki jää.

Siis, yksinkertaistaen
oppi Siilimys sen
että mieli toimii verkon lailla,
joskus tuntuu että logiikkaa vailla
on mielet siilien muiden
- ei ole niin, on tietoletkat vaan toiset nuiden.

Ja kappas vain, nyt huomaa Siilimys
tähän väliin tulee Kysymys.

Toisinaan siilinaaras tahtoo saattaa oleellisen asian uroksen huomioon.
Kuinka se toimii silloin?

Se ei kerro asiaansa muodossa selityksen
vaan esittää uroollensa Kysymyksen
ja toivoo verkon aktivoituvan,
toisen itse asiaa ajattelevan
Silloin ei tarvitsisi niin kovin selittää,
asian, ehkä uuttakin, hahmottaisi toisen pää

(Myös siilinaaras pelkää sanelupolitiikkaa/se usein sitä itse kohdata saa
se asemansa kokee heiveröiseksi/ja vaikutuskykynsä vaillinaiseksi
Se kammoaa kovasti torjumista/ja maailmansa hajoamista)

Uros kuitenkaan ei näe relevanssia,
ei askelilta havaitse tanssia,
ei aktivoidu ketjut aatteiden,
ja esitetty kysymys on sille irrationaalinen

Vaan naaraan tektiikassa on järkeä;
onhan toisen hyväksyntä kovin tärkeä.
Ei kai liene sen syy,
että uroksen ajukoppa psykologiaa väheksyy
eikä naaraan puhuessa toimi sääntöjen mukaan lain;
ei metsää ollenkaan huomaa, puuta tuijottaa vain.