Siilimyksen ravintolanurkka I

Siilimyksellä ja Galahadilla oli tilaisuus nauttia elämän pienistä tärkeistä asioista käydessään vierailemassa ystävän luona Siilisaaren sisäosissa. Paitsi molemmille rakkaita ihmissuhteenhoidollisia proseduureja oli pariskunnalla ilona myös suun nautintoja, joita Siilimys lämmöllä muistelee.

Tämänkertainen muistelujen kohde tarjoilee pienille Siileille tex-mexiä, ja hyvin tarjoileekin. Kyseessä on Pancho Villa, jonka annokset sekä Siilimys että Galahad totesivat mehukkaiksi ja parahultaisen mausteisiksi. Niiden käpäliin osuneet annokset olivat Combito-fajitas sekä grillattu Kasvisunelma.

Siilimys ja Galahad asettautuivat ensin kahden hengen pöytään, mutta joutuivat vaihtamaan paikkaa, sillä niiden lautaset eivät mahtuneet neliskanttiselle pöytätasolle. Tämä oli kuitenkin pikemminkin ilon kuin murheen aihe. Kun ne sitten pääsivät rauhassa tarkastelemaan annoksiaan, jotka niillä oli tarkoitus jakaa, oli ensimmäinen vaikutelma tyytyväisyys. Combito-fajitaksen broilerin rintafile oli kohtuullisen maukasta ja naudan viipaleet mukavan mediumia. Salsasipulipaprikasekoitusta oli vähintäänkin riittävästi. Se, lihat, salsa ja ranskankerma täyttivät mukavasti pöytään tuodut kaksi pehmeää vehnätortillaa. Kyytipojaksi oli jäävuorisalaattia, joka oli maustettu herkullisella kastikkeella.

Mikäli jommallakummalla olisi ollut annoksena pelkkä Combito, olisi kiusaus pyytää tarjoilijaa lisäämään laskuun ekstratortilla ollut suuri. Näin epäilee ainakin Siilimys. Toisaalta asiaa on hankala tietää varmasti, sillä Kasvisunelma vei sekä Siilimykseltä että Galahadilta tassut alta tyyten. Iso lautasellinen salaattia, friteerattuja sipulirenkaita, nachoja ja kasviksia katosi vauhdilla parempiin suihin valkosipulikastikkeen ja salsan höystäminä. Huippukohdaksi nousivat kuitenkin Pancho Villan omat ranskalaiset, nuo mausteiset hunajalla höystetyt herkkupötkylät, joiden seurassa samassa vuoassa viettelivät parsakaalin, miedon sipulin ja paprikan uskomattoman herkulliset lohkot. Niiden seurana oleva vaaleanruskea, hiukkasen hedelmäinen kastike sai pienet kielet laulamaan.

Ympärilleen vilkuillessaan Siilimys havaitsi myös muut ravintolan annokset maittavan oloisiksi. "Pienet" purilaiset täyttivät varsin suuren lautasen ollakseen pieniä, uuniperuna-annoskin vaikutti varsin muhkealta. Palvelu oli ripeää ja ystävällistä. Pienen siilin vatsaan ei jäänyt tyhjää paikkaa, mutta eipä massukka paisunut täysin palloksikaan. Lipoessaan viimeisiä kastikkeita viiksistään Siilimys suunnitteli lämpöisen herkullisen tunnelman jälkimainingeissa jo seuraavaa käyntikertaa.

Hampurilainen olisi saatava. Ja mansikkainen margarita.