Siilimys valmistautuu

Siilimys elää jännittävää aikaa; sen pitäisi koota itsensä ja aloitaa uudelleen keskeytynyt koulunsa. Yöt, jolloin pitäisi touhuta yhtä jos toistakin, ovat kutistuneet lyhyiksi hetkiksi, jokainen asia vie vähintään kaksi tuntia. Nyt Siilimystä jännitää - kuinka palata takaisin elämään, kun ei tahdo lainkaan muistaa kuinka asioita tehdään. Siilimyksestä tuntuu kuin se olisi menettänyt paljon erilaisia toiminnan edellytyksiä, niin paljon, että moisen ajatteleminen kasvattaa sen sisään möykyn.

Periksi se ei kuitenkaan aio antaa, möykkyjä tai ei. Se tahtoo elämän. Se tahtoo tehdä asioita. Siilimys tietää kasvavansa jatkuvasti, ja ellei sen maailma kasva mukana, uhkaa kuristumisvaara. Lähivuosina sen maailma on lähinnä pienentynyt.

Kuinka sitten selvitä uudesta haasteesta, lukujärjestyksestä jota on kirjaillut kansiin ja kirjoihin? Siilimys ei tiedä, ja juuri siksi se pelkää epäonnistumista, tietämättä tarkkaan minkä suhteen. Sen mielestä paras tae onnistuneelle suoritukselle on sen kuvitteleminen ja toteuttaminen ensin päänsä sisällä, mutta sen pää ei veny niin pitkälle kuin pitäisi. Se ei osaa kuvitella viikko-ohjelmaa, ei kuvittaa vuoden päästä tapahtuvia asioita, ei tiedä miltä tuntuu saada päästötodistus taikka mikä sitä odottaa isojen siilien maailmassa. Asiat, joita se ennen halusi, mutta ei osannut kuvitella, ovat nyt tulleet liian lähelle ja alkaneet pelottaa. Siilimys tuntee suurta kiirettä ja halua toimia, mutta samaan aikaan se haraa kaikilla neljällä tassulla vastaan niin kovaa kuin kykenee. Siilimys tietää hyvin, että sekä haraaminen että kiirehtiminen pitäisi lopettaa, ja istua rauhassa alas, rentoutua ja virrata hetken mukana, toimia hetken lain mukaan menneisyyden sinipiirroksella tuntemattoman tulevaisuuden varalle.

Siilimyksen on pakko repäistä itsenäs irti siitä apatiasta, jossa se elää. Se epäilee, ettei moinen onnistu kuin päivä kerrallaan. Raskaaksi käy varmasti moinen. Niinpä se määrää aloittamisen hetken, kirjaa sen ylös auringonkukkavihkoonsa. Kun uusi kuu nousee, vie Galahad Siilimyksen Tietosuon koululle, tönäisee ystävällisesti kirsullaan ja jättää Siilimyksen tuhisemaan oman toimensa pariin. Sen jälkeen loppu on kiinni Siilimyksestä itsestään.

Mutta niinhän se melkein aina on.