Hassuja tarinoita Siilisaarelta

Kaikenlaista ihmettelevää tuhinaa.

tiistaina, lokakuuta 18, 2005

Siilimys pohtii siiliasiaa


Siilimys ottaa mukavan takakenon lepakkotuolissaan ja katselee varpaitaan. Naarassiilin varpaathan ne siinä, ja käpälät ja nännit ja muut tarpeelliset tai tarpeettomat osaset, joilla naaraat tavataan varustaa - tai jättää varustamatta, tietää Siilimys. Eivät ole asiat niin yksioikoisia, kuin äkkipäätä luulisi, että tässä naarassiili ja tässä urossiili ja hyvä näin, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Kun niiden kahden pitää olla keskenään tekemisissä ja yhdessä hoitaa erilaisia asioita ja elää tässä samassa maailmassa, ja se tahtoo joillekin siileille olla ihan kamalan vaikeaa. Nimittäin se yhdessä -osuus.

Onhan se vaikeaa ymmärtää, että kaikki siilit eivät tykkää samoista asioista, jotkut eivät tykkää joistakin asioista lainkaan, toiset taas tykkäävät vähän kaikesta. Kaikkein vaikeinta on sellaisen joka tykkää vähän kaikesta, ymmärtää sellaista, joka ei tykkää oikein muusta kuin itsestään, tai ei oikein mistään, tai enimmiltään mitä nyt noin näön vuoksi ehkä, kun kuuluu. Ja vaikea on ainakin Siilimyksen ymmärtää, että miksi niin kovasti kuuluu tykätä joistakin asioista, ja joistakin sitten muka ei niin alkuunkaan.

Esimerkiksi, kuten Siilimys tietää, on olemassa sellaisia poikasiilejä, jotka eivät yhtään tahdo pusia tyttösiilien kanssa, vaan ne tykkäävät toisista poikasiileistä ja sitten sellaisia tyttösiilejä, jotka tahtovat silitellä tyttösiilejä. (On tietenkin myös sellaisia siilejä, jotka tietävät olevansa tyttösiilejä, vaikka näyttävät poikasiileiltä, tai päinvastoin, tai sellaisia siilejä, jotka ovat vähän sitä ja tätä tai tuota.)

Tämä kaikki on Siilimyksen mielestä ihan oikein ja kohtuullista, ja jos tästä seuraa käytännön ongelmia, vaikka mitä tule pentuihin, luottaa se siihen, että siilien suku on niin sofistikoitunutta, että asiat saadaan kyllä tutkimalla ja keskustelemalla setvittyä siten, että kaikilla on hyvä olla - sillä, kuten jokainen siili tietää, jos jollakin Siilisaaren asukkaalla on huono olla, vaikuttaa se myös muihin, on se Siilisaari sen verran pieni paikka.

Se, mikä Siilimystä itse asiassa ihmetyttää paljon siilien olemisen monimuotoisuutta enemmän, ovat ne tulkinnat, joita tuosta monimuotoisuudesta tehdään. Silloin tällöin Siilimys on kuullut (yleensä poikasiilien) kannanottoja siitä, kuinka tyttösiilit tykkäävät toisista tyttösiileistä enemmän vain sen tähden, että inhoavat uroksia. Siilimys raaputtelee korvantaustaan hämmentyneenä, sen ymmärrykseen ei mahdu, miksi tämä päätelmä tehdään niin usein naaraista, mutta ei juuri koskaan uroksista.

Miksi siilipoikien ei oleteta olevan toisten siilipoikien kanssa vain, koska ne inhoavat naaraita? Pikemminkin tunnutaan olettavan, että uroksista tykkäävät siilipojat ovat naaraitten kanssa jopa poikkeuksellisen hyvää pataa.

Ovatko naaraat sitten alunperin urosten kanssa koska tykkäävät uroksista mutta urokset naaraiden kanssa, koska inhoavat niitä? Ja sitten naaraat toisten naaraiden kanssa koska ovat syystä tai toisesta alkaneet inhota uroksia ja urokset urosten, koska ovat ruvenneet tykkäämään naaraista liikaa ollakseen näiden kanssa. Ei tunnu Siilimyksestä järkevältä ainakaan moinen selitys. Ehkä tyttösiileillä kuitenkin kuvitellaan olevan jonkinlainen velvollisuus tykätä poikasiileistä, mutta poikasiileillä ei vastaavaa velvollisuutta ole? Kuono pystyssä saa Siilimys haistella mistä on kysymys, mutta ei se silti mitään vihiä saa.

Siilimys päättää ottaa pikku torkut ja ajatella sitten lisää.
Ei sen pieneen päähän mahdu niin kamalan paljon kerralla.

Powered by BloggereXTReMe Tracker