Siilimys syö luumuja

Siilimys nököttää lepakkotuolissaan ja natustaa pientä ateriaa päivän käynnistämiseksi, jotakin ihan pientä vain, mansikoita, luumuja, kuttucheddaria ja Sitä voisi kuvitella, että moinen ruokahetki on leppoisa - mutta kaikkea muuta. Siilimys syö ja shihishishisheeeee, sillä se on mainoksen uhri.

Luumupussissa lukee "kivettömiä luumuja", tarkemmin sanottuna "kivettömiä kuivattuja luumuja". Vaan kun paketin kääntää ja lukee pienen präntin, saa tietää, että "kiviä tai niiden siruja voi olla hedelmien joukossa". Ja tämä Siilimystä rassaa, sillä jokaisessa herkullisen makeassa pikku luumusessa on jokin kova kiusankappale, jota se joutuu suupielestä syljeksimään.

Tällaista ei vilpitönmielinen Siilimys ymmärrä alkuunkaan.
Ja voi piikkien kärjet, että moinen ärsyttää.

Että kuinka voi luumu olla samaan aikaan kivellinen ja kivetön, hyvänen aika. Että molemmat tiedot noin vain, suurin metsähiirimäisin silmin, painetaan samaan pussiin. Eikä se ole edes pahinta, Siilimyksen mielestä, vielä enemmän sitä ärsyttävä pizzanlärpykät, joita Siilisaarella kaupataan siellä sun täällä isoin rumin kellanpunaisin kyltein. Siilimys kutsuu niitä "kaikki paitsi -kylteiksi"; "Kaikki pizzat 4 e". Ja sitten alempana: "paitsi 12". Meinaa päästä ruma sana. "Kaikki" ei ole sama kuin "Kaikki paitsi yksi". Eikä siemenetön sama kuin ehkä siemenellinen.

Siilimystä närästää, eikä se johdu luumunkivistä.