Hassuja tarinoita Siilisaarelta

Kaikenlaista ihmettelevää tuhinaa.

torstaina, lokakuuta 20, 2005

Siilisaari mEtana


Nyt on aika, näin pohtii Siilimys, luoda katsaus sen sisäisen Siilisaaren geografiaan. Sen verran se on sitä esitellyt, näin kylmiltään.

Siilimys pohtii
Siilimyksellä on paljon pohdittavaa, pieniä asioita, isoja asioita, vaivaavia, valvottavia ja sellaisia, jotka valaisevat sen pimeänkin päivän. Niitä Siilimys pienessä päässään saarellaan pohtii. Se tahtoisi ajatella, ettei mikään asia ole sille liian iso tai pieni; pieni asia liittyy ja vaikuttaa tuhanteen sataan muuhun asiaan ja liian isosta asiasta voi aina nakertaa ihan vain kulman. Minkäänlaiseen kattavuuteen tai oikeaoppisuuteen ei pieni siili ikinä voi yltää. Niinpä Siilimyksen pohdinnat ovat aina ensisijaisesti spekulaatiota, mutta koska Siilimys ei usko, että totuutta on mahdollisuus tällä puolen ruohomaita tavoittaa, ei spekulointi sitä pahasti häiritse. Se tuottaa parhaimman spekulaation, mitä pystyy, ja pitäytyy siinä, paikkailee toisinaan, jos on tarvis.

...oho!
Siilimys törmää päivittäin ilmiöihin. Jotkut ilmiöt ovat ihan pieniä, niin kuin omenat tai etanat, mutta tuottavat Siilimykselle ison ilon. Joskus taas Siilitelevisio tai Siilisanomat kertovat juttuja, jotka saavat Siilimyksen silmät isoiksi kuin kahvitassit. Toisinaan taas se törmää ilmiöihin josta se tuntee tarvetta erityisesti varoittaa, tai joiden pitäisi olla toisten tiedossa noin muuten, kaikkien mustavaristen ja oravien ja ukulien, ja mitä niitä nyt on Siilisaaren asukkaita ja taivaanrannan piirtäjiä. Silloin hihkaisee Siilimys "...oho!" ja kiipeää huitomaan saippualaatikon päälle pihallaan, pihlajan juurella. Ei se kyllä kuvittele, että sitä muut kuulevat kuin korkeintaan lähikuusen juuren sammalen alla piileksivät minikoppakuoriaiset.

Myös taiteesta Siilimys tykkää kovasti, ja monenlaiset asiat ovat sen mielestä taidetta. Monet jutut ovat niin isoja, että menevät monenmonta kertaa pienen siilin pään yli, jotkut niin, että Siilimys ei ymmärrä niitä ollenkaan ja jää pohtimaan, ovatkos ne nyt ylhäällä vaiko alhaalla. Taide arkipäivässä kiinnostaa sitä, ihan niin kuin vain mikä tahansa taide arkipäivässä, myös kauniit astiat ja esineet ylipäätään. Kauneus ei ole ylellisyystarvike, tietää Siilimys. Se on hyvän olemisen edellytys.

Ruoka kuuluu Siilimyksen maailmassa vähän samaan alueeseen kuin taide. Sitä pitää olla, ja sen on oltava hyvää. Oltiin sitten kotikolossa tai metsän mättähällä, on ruokailu Siilimyksen elämän suuria iloja. Laadulla, terveellisesti, ja ennen kaikkea hyvällä maulla, miettii Siilimys ja lipaisee huuliaan.

Käytäviä
Ympäri Siilisaarta siilistellessään löytää Siilimys erilaisia, koloja, luolia ja käytäviä, joihin se uteliaana elukkana työntää kuononsa, nuuskii ja tutkii. Retkillään se törmää monenlaisiin olioihin ja ilmiöihin, kevyisiin, painaviin hauskoihin ja muuten vain hyödyllisiin sekä monenlaisiin otuksiin joita ei juuri voi tituleerata muiksi kuin omaperäisiksi - ja nyt on sentään kysymyksessä Siilimys, jonka ystäväpiiriin kuuluu kaikenlaista pupuoravaa ja siiliopossumia.

Sellainen on Siilimyksen Siilisaari;
täynnä mutkia ja onkaloita
kauniita ja kamaloita asioita

2 comments:

Lähetä kommentti

<< Home

Powered by BloggereXTReMe Tracker