Ahdistunut Siilimys

Viimein, vuosikausien vastaanlaittamisen jälkeen, on Siilimyksenkin pakko oikeasti myöntää, ettei suju pienen siilin elämä kuin ruusuilla tanssiminen, ja että itsessä on asioita, jotka olisi syytä ottaa vakavasti.

Piikkejä piikkejä piikkejä elo tuo, veritippa jo käpälässä punertaa.
Eikä Siilimys olisi Siilimys, ellei se olisi parhaansa mukaan uskotellut itselleen, ettei piikki tassussa todella satu, ei ainakaan liikaa.

Mikä se on, se elämä -kysyy Siilimys nyt itseltään- joka on vain läpiontumisen arvoinen. Siilimyksenkö elämä? Ja mitä sitä osaisi asialle tehdä.

Siilimys kopauttelee päätään unikolonsa seinään, eikä sen auta muuta kuin myöntää olevansa erittäin moniongelmainen siili. Että kyse ei ole leikistä, jonka voisi koska tahansa lopettaa, jos vain viitsisi tai joka joskus loppuu ja kaikki onkin taivaitahipovan hienosti.

Siilimystä pelottaa kovasti.