*BLINK*

Siilit, kuten kaikki siilisaarelaiset tietävät, talvehtivat. Se mitä kaikki siilisaarelaiset eivät tiedä, on, että siilit eivät nuku talviunta.

Siilit horrostavat.
Mutta eivät koko ajan.

Siilien täytyy herätä käymään pissillä kymmenen päivän väliajoin. Sitä varten pitää saada pieni piikkipallo lämpenemään. Tämä kuluttaa ihan hirmuisesti energiaa, sillä lämpötilaa pitää nostaa plus neljästä normaalilukemiin, tuonne 38 asteen tietämille. Muuten ei toimi Siilimyksenkään kroppa, sillä horros laittaa sen lepotilaan neljän asteen tienoille säästämään happea ja energiaa, joita kuluu vain prosentti tavanomaiseen nähden. Vaarallista se on, tietävät niin Siilimys kuin muut pienet siilit. Puolet siilinpennuista tappaa pakkanen, kun piikkien alla ei olekaan tarpeeksi rasvaa, tai vesi pääsee pesään. On kova työ löytää turvallinen, horrostamiseen sopiva kotipesä, siilit horrostavat puolet elämästään, joten varustuksen pitäisi olla sen mukainen. Lämpimien paikkojen siilit eivät horrosta, niillä riittää ruokaa ja lämmintä ympäri vuoden.

Ei siili ole ainoa, joka on asiansa näin järjestänyt, onhan sitä tammihiirtä, lepakkoa, ja murmeliakin, jollakin kaukaisella arolla.

Koska horros ei ole unta, siilit eivät näe talviunia. Paitsi ehkä sinä lyhyenä, sekavana hetkenä, jolloin lähestyy kymmenes päivä; hetkenä ennen lirautusta. Tai ainakin Siilimyksen mielessä vilahtelee tuolloin nopeita sekavia kuvia, pelottavien aaveiden tavoin, esimerkiksi tällaisia.

Tai ehkä siilit matkaavat johonkin kaukaiseen paikkaan, mutta eivät vain muista sitä viitenä hereilläolon kuukautenaan, pohtii Siilimys. Ja se intoutuu kuvittelemaan, millaisessa lämpimässä, onnellisessa paikassa siilin pieni mieli viettää aikaa piikkipalloruumiin ja pienten varpaiden ollessa jäässä. Se on sellainen paikka, jossa kaikki välittävät toisista ja yrittävät miettiä mikä on oikein ja tehdä sitten niin, miettii Siilimys.

Sellaisessa paikassa siilit eivät syyttele toisiaan ja tahdo kostaa, vaan ne koettavat arvioida omaa olemistaan ja tekemistään tarkemmin kuin muiden. Ne eivät tahallaan vahingoita muita ja koettavat toimia muiden hyväksi piikit alhaalla, niin että muiden on helpompi kulkea kohti runsasetanaisempia polkuja. Miettivät omia motivejaankin, haaveilee Siilimys, eivät koeta pukea hölmöyksiään jaloon asuun, vaan myöntävät nöyrästi virheensä, jos niitä tulevat tehneeksi. Siilit ovat rohkeita ollessaan siellä, eivät pelkää kuolemista, eivät väärässäolemista, eivät eri mieltä olevaa tai erilaista siiliä, vaikka olisi kretuliini. Ne pitävät kiinni siitä mihin uskovat, mutta punnitsevat silti ajattelutapojaan ja kuuntelevat toisia siilejä, etteivät vain tulisi tuominneeksi ylimielisyydessään muita miten sattuu. Ne tietävät olevansa tärkeitä, eläviä olentoja, mutta eivät erehtymättömiä, tai tärkeämpiä kuin toiset.

Mutta ei Siilimys taida ihan tuollaiseen uskoa, vaikka kovasti haluaisi. Se tietää että täytyy malttaa odottaa ja tehdä töitä sen eteen, että moisen maailman näkee ihan valveilla, oli sitten piikkejä tiellä tai ei. Ei sen olemassaolosta muuten voi sanoa juuta tai jaata.

Ps. Siilimys kävi otattamassa itsestään potretin silmänkääntövanki Gussen luona. Kuvan nimi on "Myhäilevä Siilimys"... Siilimys on iloinen ja lausuu kiitoksen linssin toisella puolella olleelle.