Kauniita asioita

Siilimys kellii käpälät kippurassa unipesässään. Se nyrpistelee kuonoaan ja kieriskelee ärtyneesti sihahdellen. Galahadkin murisee jotakin nyreää; jos unipetin jakaja kieppuu kuin sekopäinen päästäinen, ei nukkumiselle hyvä heilu. Mutta niin se on, että Siilimyksen nenää häiritsee pahanlainen katku.

Jotta molemmat saisivat ansaitun leponsa, Siilimys alkaa leikkiä mielessään erästä leikkiä.
Siilimystä muistettiin jonkin aikaa sitten kuvalla; tällaisella.

...ja Siilimys oli ihan hellyytetty. Siilimyksen mielestä kisu näyttää ihan siltä kuin se nukahtaisi juurikin kohta. Toisaalta näyttää myös siltä, kuin läpinäkyvä sammakko olisi syömässä kisua jalat edellä, mutta sitä siilimys ei välitä miettiä. Sen mielestä kisun ylivakaa, vielä peräti horjuvasta tasapainosta kertova asento on valtavan rupikonnapäähineen kanssa käsittämättömän söpö yhdistelmä, varsinkin kun pienen silmät näyttävät siltä, että uni saattaa tulla vipeltäjälle juurikin kohta.


Tästä Siilimykselle tulee mielee henkilö, jolta kuvan sai, ja joka on mahtavan mukava ja muutenkin must ja hyvä seuramies sekä kunnon kaveri



Tämä henkilö, sivumennen sanoen omistaa fiktiivisesti erään taulun, joka on täällä Siilimyksen sivuillakin vilahdellut, ja joka Siilimyksestä on armottoman söpö, nimittäin Vauva Jupiterin:


Siilimys ja Veli Laiskiainen pitävät monista samankaltaisista asioista, kuten pennuista ja pienistä eläimistä, jotka ovat karvaisia. Ei niillä sen puoleen mitään karvaisia lapsiakaan vastaan ole. Lapsista Siilimys muistaa Lumikon pikku pennut, jotka ovat herttaisinta ja suloisinta maailmassa, kuten pennut nyt tapaavat aina Siilimyksen mielestä olla, vaikka nämä nyt kuitenkin ovat aivan erityisen suloisia ja ihania.

Lumikkoa miettiessään Siilimys muistaa, että pian on ystävänpäivä. Siilimys tietää, ettei ystävänpäivän (mystinen) historia ole kovin söpö, ja että se pitää sisällään paljon verta ja kyyneliä, mutta niiden astioitahan me kaikki olemme, tuumaa Siilimys.
Ja se muistaa samantien naarastenpäivän,
jolloin sai Galahadilta lahjan:


Siilimys tykkää kovasti kukista ja tulppaaneista eritoten se pitää, niin että sipulin tai pari saattaa tulla maahan haudanneeksikin, vaikka onkin niin laiska siilinpahus, mitä on. Ja vaikkei tulppaaninsipuleita voi syödä. Senkin Siilimys tietää, ja ihan yrittämättä. Masu tulee kipeäksi kovin, jos yrittää.
Sen sijaan:


Tulppaaneista ja mansikoista Siilimykselle tulee mieleen kevät ja kesä, kaikki vihreä, ja huojuva ja sininen ja valkoinen ja lipuva. Siilimys tuhisee rantalaiturilla aamuyötä. On ihan hiljaista, paitsi jossain tuuli, lokki tai pari, ja aallot. Eikä maailma olekaan hiljaa, kun pysähtyy kuuntelemaan, vaan äänet pienestä pienempiin ja vielä pienempiin täyttävät hetken, silti kaikki vaiti, seisahtunutta. Vielä ei valo nouse idästä. Usva sen sijaan, vähitellen. Sitten sekin on mennyt ja yö kääntyy aamuksi. Merenselkä punertaa ja ensimmäiset pilvet kerääntyvät horisonttiin kuin vieras maa.


Ja siihen Siilimys nukahtaa. Tyyneen, elämää täynnä olevaan aamuun, jossa erilaiset äänet ja tuoksut sointuvat yhteen rauhoittavina ja kipeän kauniina kuin syntymä ja kuolema.