Siilimys on päätynyt tilanteeseen. Tai hakeutunut, se korjaa mielessään. Ei pidä olla turhan fatalistinen.
Mutta silti, kaamea asia hämäräeläimelle.
Siilimys on joutunut päivätyöhön. Tai oikeammin aamutyöhön; se ojentaa erästä julkaisua päiväeläinten tassuihin Siilisaaren keskustorin tuntumassa.
Siilimys on ensimmäisenä valmis myöntämään, että miltei joka asiassa on hyvät puolensa (ja näin ollen myös huonot, mutta siihen nyt ei ole tarvis puuttua). Siilimyksen tassut vahvistuvat, se saa liikuntaa ja raitista ulkoilmaa ja tulee harjoitelleeksi kontaktinottoa mitä erilaisimpiin Siilisaaren asujaimiin, sillä liikkeellä oleva kansa on varsin heterogeenista. Samaten työaika ei ole liiallisen pitkä ja Siilimys on hyvinkin mielistynyt pomomies Mäyrään, joka on hiljainen mutta leppoisa kaveri.
Mutta.
Vaikka Siilimys pitää monista kanssa-asujaimistaan ja mielellään pieksää niiden kanssa suuta (vähän salaa, ettei SE huomaa), niin voi pojat jotkut asiat jaksavat sitä ihmetyttää.
Se tajuaa helposti, ettei kaikilla kulkijoilla ole montaa etanaa mättään alla, ja on valmis hyväksymään sen, ei siinä mitään. Sen sijaan sitä ihmetyttävät mykkyys ja pakkoliikkeet, joita tuntuu olevan monilla siilisaarelaisilla. Väki pitää ohitse mennessään omituista nykimistä, joka saattaa merkitä "tänne lehti mitä pikimmin" tai "älä sitä vain minulle tarjoa". Samaten kassin avaaminen - mitään sanomatta - voi merkitä joko "tänne se lehti" tai "täällä on jo lehti". Sen tietääkseen on katsottava kaiken kiireen keskellä kassiin. Puhekoneet ovat monilta niin rikki, etteivät ne onnistu edes sanomaan "Ei kiitos", ja Siilimys onkin ajatellut laittaa aloitteen Siilisaaren hallitukselle terveydenhuoltobudjetin suuntaamisesta tälle surkuteltavalle eläinryhmälle.
Sitten on niitä eläimiä, joilla on jokin muu rikki. Tarjoukseen "Huomenta, päivän lehti" saa vastaukseksi manauksia, murinaa tai kaikista vastenmielisimmän" niinpä näkyy"-toteamuksen. Myös huumoria viljellään, esimerkiksi "en osaa lukea." Tähän Siilimys vastaa: "Tässä on kuviakin." tai "Äkkiä opettelemaan, lukutaito on kansallisvelvollisuus." Se tietää, että asiakkaille ei saisi viisastella, mutta joskus sen on vaikea pitää kielensä kurissa.
Kaikkein hankalin ryhmä ovat iäkkäät urokset. Ne tahtovat toisinaan tulla liian liki Siilimystä, joka saa tästä kylmiä väreitä. Lisäksi ne ovat ylipäätäänkiin kaikkein epäkohteliaimpia, mennä jollottavat selkä mutkalla ja huitovat oudosti kun niille puhuu. Tai sitten vain näyttävät vihaisilta. Siilimys ei ole turhan tarkka; se pitäisi selkeistä vastauksista, ettei sen tarvitsisi ottaa kamalan montaa ylimääräistä tepastusta lyhyillä askelillaan. "Ei kiitokseen" se on erittäin tyytyväinen, itse asiassa eräs "Ei kiitos" teki sen mielen hyväksi, kun eräs nuori orava otti ihan sätkän suupielestään pois sen sanoakseen. Nuoret urokset käyttäytyvät keskimäärin kaikkein parhaiten, tuumii Siilimys. Ovat kohteliaita ja vastaavat reippaasti. Eivät kainostele turhia kuten vanhat naaraat, mutta eivät myöskään pukkaa liian liki. Myös nuoret naaraat käyttäytyvät varsin mukavasti, vaikka Siilimyksellä onkin tässä ryhmässä henkilökohtainen inhokki.
Vaan tämä on vain yksi puoli työn luonteesta. Siilimys yrittää olla mahdollisimman ystävällinen ja jakaa mahdollisimman paljon lehtiä, mutta kuinka ollakaan - tässä tulee kuvioihin kyttäävä Kyy. Kyy on piiloutunut tai ollut piiloutumatta keskustorin reunan kivikasoihin, ja sieltä se suojavärinsä turvin tarkkailee Siilimystä ja sen työtovereita. Kyy on ulkopaikkakuntalainen ja se ei luota siihen, että työt hoidetaan kentällä hyvin. Ja niinpä se kyttää. Siilimystä asia hieman häiritsee, koska se tietää tekevänsä kaiken tasan niin hyvin kuin kykenee, kyttäämisestä huolimatta. Noh, näkeepähän kyynpesäkin sitten, ettei täällä lekotella käpälät ristissä, tuumii Siilimys, ja nostaa uuden lehtinipun tassulleen.
