Hassuja tarinoita Siilisaarelta

Kaikenlaista ihmettelevää tuhinaa.

maanantaina, toukokuuta 30, 2005

Kunnollinen siili


Siilimyksellä oli tänään hyvää aikaa ajatella isoja asioita kenottaessaan pää alaviistoon siilitohtorin torahammasoperointituolissa. Siilimys tuntee ylpeyttä juuristaan - nimittäin hammasjuurista, jotka ovat sopivan syvällä ja tunnottomat. Muuten Siilimyksen suhde juuriinsa on plutarkhoslainen; "Sukuni alkaa minusta". Sinällään kuitenkin Siilimys pitää omien juurien arvostamista tärkeänä osana pienen siilin kunniaa.

Kerran tarpoessaan Tietosuolla Siilimys kohtasi Täti Metsäsian, joka puhui tyylipuhdasta yleiskieltä. Siilimyksen piti mennä ihan piiloon pensaaseen tuhisemaan harmiaan, kun Täti Metsäsika noin kielsi oman taustansa ja historiansa moisella vääntämisellä.

Mutta kunnollisuuttahan Siilimys toratuolissa pohti, ei sukuaan. Se mietti harmissaan, miksei ollut pitänyt kunnolla huolta purukalustostaan. Valkaisevaa hammastahnaa se oli ostanut, mutta hypellyt pesujen yli toisinaan, ja syönyt huolettomasti kaikkea sokerista ja hapanta. Siilitohtori varoitteli eroosion lisääntyneen Siilisaaren asukkaiden hampaistossa huolestuttavasti viimeisen viiden vuoden aikana. Siilimyskään ei ollut ollut valmis näkemään vaivaa hampaiden todellisen hyvinvoinnin eteen, vaan kiinnittänyt huomiota vain ulkonäköön.

Siinä tuppoja ikenissä ja kiiloja hammasjuurissa Siilimys ymmärsi saman ilmiön leimaavan Siilisaarelaisten pyrkimyksiä ja kunniantuntoa. Siilirouvat huolehtivat enemmän kolon siisteydestä kuin sen asukkaiden onnellisuudesta. Turkin ulkonäkö oli tärkeämpää kuin sen lämpimyys ja siilineidot murehtivat kovasti sitä, kuinka olla pitkulkaisempi tahi pyöreämpi, mutta eivät koskaan, kuinka niiden ruumis pysyisi mahdollisimman terveenä, vahvana ja käyttökelpoisena.

"Mahtavatko siilit jossakin olla oikeasti tosi kunnollisia?" pohdiskelee Siilimys vipeltäessään kohti kotikoloaan. Se muistelee hämärästi, että tällaistakin on jossakin kolkassa siiliuniversumia joskus sattunut, ainakin se on kuullut puhuttavan "ruumiin temppelistä", jonka on oltava hyvässä kunnossa, ja kaukomailta tulleessa Nauttivien Siilien Kirjassakin käsketään siilipoikien pitää itsensä puhtaina ja jäntevinä. Kuinkahan auringonnousun suunnan siilit asian nykypäivinä näkevät, toisinko kuin läntiset?

Kotiin päästyään Siilimys ottaa kauniit, mutta epämukavat tossut jaloistaan, kiillottaa ne ja laittaa kassiin yhtessä paperilappusen kanssa. Kassin se vie ulos kiven juurelle. "Tossut sopivat varmasti paremmin jollekulle muulle." se tuumii. Siilimys heiluttaa tyytyväisenä pieniä varpaitaan ja palaa kotiin keittämään teetä.

sunnuntaina, toukokuuta 29, 2005

Siilimys tutustuu Siilisaaren Sanomiin


Siilimys lueskelee nenä uteliaisuudesta väristen Siilisaaren Sanomia, josta onkin jo löytynyt kaikenlaista kiintoisaa. Tuossa vaeltajasta katsoen oikealla Siilimys jo hiukan esihämmästelee Siilistöliiton käsitystä siitä, että ainoastaan sinkkusiilinaaraat voivat olla itsellisiä. Siilimys on hyvinkin sitoutuvaa lajia, toisin kuin siilit yleensä, mutta ei silti itseään ihan epäitselliseksi tituleeraisi.

Mutta sitten vasta viikset väpättivätkin, kun Sanomista löytyi vallankumouksellisia tietoja, joiden mukaan oliiviöljy on yksi harvoista "herkullisista, terveyttä edistävistä ja sairauksia ehkäisevistä" elintarvikkeista. Ei niin, että Siilimys mitään lykopeeneista tai vastaavista asioista ymmärtäisi, mutta se on aina pienestä siilistä elänyt siinä uskossa, että kasvikset ne vasta herkullisia ja terveellisiä ovatkin. Ja kala, tietenkin.

Luettuaan eteenpäin Siilimys kuitenkin ymmärsi paljon paremmin - kyseessä todella on ihmekasvi: "Yli tuhatvuotiaaksi elävää oliiviöljypuuta tiedetään viljellyn Välimeren alueella jo yli 5000 vuotta". Galahad herkistyi muistelemaan Gondorin puutarhan keloutunutta Valkoista puuta, mutta Siilimys tyytynee toteamaan painovoimaa urheasti uhmaavan siililaulun sanoin "Puu kun tuo kaadettiin/jäivät oksat vain".

lauantaina, toukokuuta 28, 2005

Maitoa ja Makkaraa

Siili menee lypsylle Maija maidon antaa.
Siili kannu kaulassaan maidon kotiin kantaa.
Siilin lapset piiperoiset,
paaperoiset, palleroiset
täyteen massut pulleroiset maitoa nyt ahmii.
(Lastenlaulu, san. Sauvo Puhtila)

Siilimyksestä Maija ansaitsisi vakavan varoituksen, ellei peräti sakkoja, vuosikymmeniä kestäneestä eläinten kiusaamisesta. Lajitoveriensa - ja monien muiden nisäkäsystäviensä - tavoin Siilimys on laktoosi-intolerantikko, eikä kärsimättä maitoa niele. Sen sijaan esimerkiksi kala ja jauhomadot uppoavat mainiosti.

Pizzaa nyt edes mainitsematta.
Siilimyksen rakkaus pizzoihin saavuttaa monesti eeppiset mittasuhteet, eikä kanssatuhisijansa Galahad jää asiassa juuri huonommaksi. Mielellään Siilimys myös nakertelee salaatinkulmaa, mutta hassua kyllä Siilisaarella kahdesta komeasta pizzanpylpyrästä, joihin on kasvatettu vilja, hankittu maito, tapettu ehkä elukkaa ja katkaistu kasveja, pulittaa Siilimys vajaan Isonrahan kappaleelta, salaatinsoirosta taas 90 Pientärahaa. "Kiusallista." tuumii Siilimys ja nuoleksii lahnakeittoa viiksistään.

Se ei ymmärrä, miksei pienille ja isoille siileille hyvää tekeviä asioita laiteta maksamaan ihan vähän vain, jotta kaikilla siileillä olisi niihin varaa, ja sitten niitä ei-niin-hyvää-tekeviä vähän kalliimmiksi. Etanakaupungissa on tehty niin ja terveydenhoitomenot ovat laskeneet huomattavasti.

Siilimyksestä pizza ja makkara voisivat olla kallista, salaatti ja kirjolohi taas halpaa, mutta Siilimys-paralla onkin pieni taittovirhe todellisuuden suhteen; sitä kiinnostaa paljon enemmän kuinka asioiden pitäisi olla kuin se, kuinka ne ovat. Siksi monet isommat siilit ovat useasti vihaisia Siilimykselle.

perjantaina, toukokuuta 27, 2005

Lahnoista


Minä, Siilimys, sain tänään pienellä saarellani käpäliini lahnan. Revittyäni lahnalta pään nyin sen leukoja ylösalas. Kun katsoin suusta sisään, näin keväisen nurmikon. Puhdistettuani tassuni operaation päätteeksi olin miltei yllättynyt, ettei tippakaan verestä ollut omaani. Lahna on verevä kala.

Siilit pitävät kalasta. Kalan perkaamisesta ne eivät silti pidä. Sukupuolitietoinenkin siilinaaras huomaa ajattelevansa urosten ja naaraiden työnjakoa uudessa valossa. Sitä tahtoisi ruikuttaa toimesta päästäkseen: "Ei miun voimat riitä, ei saa selkärankaa poikki. Leikkaa sinä, Galahad. Vaan ei auta. Siilien pitää osata itse teurastaa kalansa.

Sitä pitkälti uskoo, että kaikki sujuu paremmin, jos siilit ja muut elävät eivät usko asioiden kuuluvan jonkun muun toimenkuvaan. Toisaalta, ei sitä kaikkialle ehdi tai pääse, vaikka kuinka koettaisi tuhistaa ja rapistella. Käy kuten eräällekin virkaveljelle tai -sisarelle (en jäänyt tarkastamaan) Tietosuon kulmilla; koetti jääräpää ylös pystysuoraa mäkeä, pääsikin, kyynärän matkan, ja putosi sitten takaisin selälleen.

Pidemmän päälle masentaa sellainen.
Ja kaikki ne paikat, joihin tahtoisi yltää.

Siilimys kokee tiettyä toivottomuutta kirjoitettuaan työministeriön kansliapäällikölle Markku Wallinille korkeakouluun yrittävien pikkusiilien tilanteesta. Sitä on kiitollinen vastauksesta, mutta samalla piikkien kärjissä kutisee ikävästi se, mahtoiko Markku-siili todella ymmärtää ja välittää siitä, että toiset pikkusiilit ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Etanoilla sen sijaan menee hyvin. Ne ovat vähentäneet huonojen uutisten esittämistä etanatelevisiossa, ja kertovat sen sijaan nilviäisistä, jotka ovat tehneet palveluksia yhteiskunnalle, onnistuneet pyrkimyksissään tai olleet muuten vain mukavasti. Väkivalta on vähentynyt etanayhteisössä merkittävästi.

Powered by BloggereXTReMe Tracker