Siilimys on täällä ja tuolla; legendaarinen yhteispostaus

Siilimys rääkyy. Sillä on kirjoittajan blogi. Joku saattaisi huomata, että tätä on jatkunut jo tovin. Siksi Siilimys on hakenut asiantuntija-apua. Tervehtikää vierailevaa tähteä, silmänkääntövanki Ugusta. Silmänkääntövangin herkeentymättömän herkeemätön katse ajaa Siilimyksen jälleen kerran liikkeelle talvikolostaan, missä se on torkkunut maanraossa todellisuutta paossa kuin aikanaan Prinssi Kaspian.

Ei niin että Siilimyksellä niin kamalasti olisi sanottavaa. Se on taistellut henkilökohtaisten työjuttujensa ja potentiaalisen valmistumisensa kanssa, joka tuntuu näyttäytyvän potentiaalisempana hetki hetkeltä. Koska Siilimys on erityisyksilö, kaikki mitä se tekee on vähintäänkin potenssiin neljä hankalampaa kuin muilla. Siilimys haistelee narsisseja.

Ja nyt sananen viikonvaihteeksi tarinan vierailevalta tähdeltä, Gusse Silmänkääntövangilta:

Sitten kun viimein tiedämme ketä todella vihaamme, ketä arvostamme, kenestä välitämme, kaikki on liian myöhäistä. Kun kaikki punnukset ovat tasapainossa, elämä on syöksykierteessä. Kuu nousee.

Siilimys on aina pitänyt täysikuusta, puhutellut sitä siskoksi. Mutta se onkin tyhmä ja tylsämielinen pieni eläin, joka ei todellisuudesta paljon ymmärrä, vaikka niin kuvittelee. Se ymmärtää vain sammalesta ja vihreästä ja muista pienistä asioista, joista sen pienessä elämässä tulee elämää suurempia. Se pitää lähdevedestä, etanoista ja punaisista ja valkoisista marjoista, tuo typerä piikkinen lapsukainen.