Hassuja tarinoita Siilisaarelta

Kaikenlaista ihmettelevää tuhinaa.

tiistaina, lokakuuta 20, 2009

Optimismia á la Siilimys

Tällä hetkellä Siilimys on hyvin hyvin kipeä pieni siili. Sen pitkäaikainen sairaus kasvattaa piikkejä sisäänpäin, eikä se osaa sitä pysäyttää.

Tällä hetkellä Siilimys tuumii, että asiat tapahtuvat aina parhaalla mahdollisella tavalla.
Tätä ei voi välttää, koska vain yksi ainoa tapa kerrallaan on mahdollinen.

torstaina, joulukuuta 25, 2008

Pelastautuminen alá Siilimys

Kuinka vesi jäisi suvantoihin makaamaan, ja mikä sitä vie. Tähän päivään ei kukaan ole osannut kertoa Siilimykselle, mikä on pysähtymisen salaisuus. Kuinka pysäytetään se, mikä on liikkeessä. Härät, joilta purraan kinnerjänteet, tai siilit.

Fysikaalisesti tarvitaan samansuuruinen tai suurempi vastavoima. Jotain, mitä ei voi liikuttaa. Juuri siksi tullaan hulluiksi, arvelee Siilimys. Että vauhti väärään suuntaan on liian kova, että on mahdotonta hiljentää, mahdotonta pysähtyä.

Paradoksaalista ajatella, että heikko voi olla niin voimakas. Mutta siinä ehkä tavallaan piilee asian ydin. Itse on kehitettävä vastavoima, se, joka pysäyttää Muuten sen tekee maailma, ja jos se sen tekee, sitä vasten murskautuu.

Lopultakin, sitä tuntee itsensä paremmin kuin kukaan muu.

sunnuntaina, helmikuuta 24, 2008

Siilimys haistaa tuulen kääntyvän

Siilimys katsoo lintuja sen pihapihlajassa. Vähän keväämmällä Siilimys aikoo muuttaa, ja sillä on tästä syystä ehkä vähän haikea olo. Toisaalta voi olla hyväkin; Siilimyksen koloon on kaikenlaista roinaa kertynyt lievästi ilmaisten runsaasti.

Elämä on Siilimyksestä outoa. Tila, jossa se tällä hetkellä on, on jotenkin hallitsematon. Kamalasti uusia asioita tapahtuu koko ajan ja jatkuvasti, niin että ei kontrolloimaan kykene. Jos Siilimys olisi vähän fiksumpi siili, se ehkä tajuaisi, että kaikkea ei kuulukaan kontrolloida, ja osaisi vain olla tyytyväinen uuteen kiinnostavaan tilanteeseen ja mahdollisuuksiin. Ehkä se jossakin vaiheessa oppii. Tällä hetkellä sen piikit vain nousevat helposti pystyyn, turhaan tai oudoksuttavien uusien asioiden edessä.

Kaikkinaista murinaa ja ärinää se harjoittaa. Siksi on hyvä, että välillä joku vähän töykkää ja käskee rauhoittumaan. Niin kuin käskee se Karhunen, jonka kanssa Siilimyksellä on vahva vispilänkauppasopimus...

perjantaina, maaliskuuta 16, 2007

Siilimys Menee Tulee Menee Tul... Eli Duracel(r)siili

Siilimyksestä tuntuu kuin se olisi muuttunut puoliksi kaniiniksi. Tai mitkä ne nyt menisivät sillä lailla kovaa ympäri *poukpoukpouk* ("Menin aamulla kanitarhaan, kanit... noniin." Siilimys on kiltti siili, ei se sano tuhmia sanoja.)

Siilimys on maaninen.
Se on sitä kun kaikki piikit törröttävät kaikkiin suuntiin, hyppää pienintäkin ääntä eikä malta pysyä paikallaan. Lämmittäessään teetäkin se hyppi ilmaan tasatassua. Kaikki muut tuntuvat sen mielestä hirvittävän hitailta, niin toiset eläimet kuin kaikki ne masiinat, joiden kanssa se päivittäin joutuu tekemisiin.
Se myös hihittelee.
Siilimys siis, ei masiinat.

Ulkona on vielä liian märkää heittäytyä selälleen ja kääntää massupuoli auringolle. Mutta Siilimys on kuitenkin (odotuksesta) villinä. Ja kaikki tarmo ja ilo purkautuu paitsi poukkoiluna myös hirvittävänä tarmona vauhtina. Siilimys rahtasi tänään uuden version Isoa Kirjoitelmaa Yliopettajille, ja nyt se suunnittelee maanantaista kirjallisuuskeskustelua, jota se on lupautunut vetämään ja sekin jännittää sitä kovin.

Toisinaan sillä iskee ihan kauhia väsy. Kuten nyt. Mutta ehkä sillä lähtee.
Kun poukkii.

Siilimyt on tänään tyytyväinen pieni siili.

perjantaina, helmikuuta 16, 2007

Siilimys on täällä ja tuolla; legendaarinen yhteispostaus


Siilimys rääkyy. Sillä on kirjoittajan blogi. Joku saattaisi huomata, että tätä on jatkunut jo tovin. Siksi Siilimys on hakenut asiantuntija-apua. Tervehtikää vierailevaa tähteä, silmänkääntövanki Ugusta. Silmänkääntövangin herkeentymättömän herkeemätön katse ajaa Siilimyksen jälleen kerran liikkeelle talvikolostaan, missä se on torkkunut maanraossa todellisuutta paossa kuin aikanaan Prinssi Kaspian.

Ei niin että Siilimyksellä niin kamalasti olisi sanottavaa. Se on taistellut henkilökohtaisten työjuttujensa ja potentiaalisen valmistumisensa kanssa, joka tuntuu näyttäytyvän potentiaalisempana hetki hetkeltä. Koska Siilimys on erityisyksilö, kaikki mitä se tekee on vähintäänkin potenssiin neljä hankalampaa kuin muilla. Siilimys haistelee narsisseja.

Ja nyt sananen viikonvaihteeksi tarinan vierailevalta tähdeltä, Gusse Silmänkääntövangilta:

Sitten kun viimein tiedämme ketä todella vihaamme, ketä arvostamme, kenestä välitämme, kaikki on liian myöhäistä. Kun kaikki punnukset ovat tasapainossa, elämä on syöksykierteessä. Kuu nousee.


Siilimys on aina pitänyt täysikuusta, puhutellut sitä siskoksi. Mutta se onkin tyhmä ja tylsämielinen pieni eläin, joka ei todellisuudesta paljon ymmärrä, vaikka niin kuvittelee. Se ymmärtää vain sammalesta ja vihreästä ja muista pienistä asioista, joista sen pienessä elämässä tulee elämää suurempia. Se pitää lähdevedestä, etanoista ja punaisista ja valkoisista marjoista, tuo typerä piikkinen lapsukainen.

lauantaina, heinäkuuta 01, 2006

Siilimys ja kyttäävä kyy


Siilimys on päätynyt tilanteeseen. Tai hakeutunut, se korjaa mielessään. Ei pidä olla turhan fatalistinen.

Mutta silti, kaamea asia hämäräeläimelle.
Siilimys on joutunut päivätyöhön. Tai oikeammin aamutyöhön; se ojentaa erästä julkaisua päiväeläinten tassuihin Siilisaaren keskustorin tuntumassa.

Siilimys on ensimmäisenä valmis myöntämään, että miltei joka asiassa on hyvät puolensa (ja näin ollen myös huonot, mutta siihen nyt ei ole tarvis puuttua). Siilimyksen tassut vahvistuvat, se saa liikuntaa ja raitista ulkoilmaa ja tulee harjoitelleeksi kontaktinottoa mitä erilaisimpiin Siilisaaren asujaimiin, sillä liikkeellä oleva kansa on varsin heterogeenista. Samaten työaika ei ole liiallisen pitkä ja Siilimys on hyvinkin mielistynyt pomomies Mäyrään, joka on hiljainen mutta leppoisa kaveri.

Mutta.

Vaikka Siilimys pitää monista kanssa-asujaimistaan ja mielellään pieksää niiden kanssa suuta (vähän salaa, ettei SE huomaa), niin voi pojat jotkut asiat jaksavat sitä ihmetyttää.
Se tajuaa helposti, ettei kaikilla kulkijoilla ole montaa etanaa mättään alla, ja on valmis hyväksymään sen, ei siinä mitään. Sen sijaan sitä ihmetyttävät mykkyys ja pakkoliikkeet, joita tuntuu olevan monilla siilisaarelaisilla. Väki pitää ohitse mennessään omituista nykimistä, joka saattaa merkitä "tänne lehti mitä pikimmin" tai "älä sitä vain minulle tarjoa". Samaten kassin avaaminen - mitään sanomatta - voi merkitä joko "tänne se lehti" tai "täällä on jo lehti". Sen tietääkseen on katsottava kaiken kiireen keskellä kassiin. Puhekoneet ovat monilta niin rikki, etteivät ne onnistu edes sanomaan "Ei kiitos", ja Siilimys onkin ajatellut laittaa aloitteen Siilisaaren hallitukselle terveydenhuoltobudjetin suuntaamisesta tälle surkuteltavalle eläinryhmälle.

Sitten on niitä eläimiä, joilla on jokin muu rikki. Tarjoukseen "Huomenta, päivän lehti" saa vastaukseksi manauksia, murinaa tai kaikista vastenmielisimmän" niinpä näkyy"-toteamuksen. Myös huumoria viljellään, esimerkiksi "en osaa lukea." Tähän Siilimys vastaa: "Tässä on kuviakin." tai "Äkkiä opettelemaan, lukutaito on kansallisvelvollisuus." Se tietää, että asiakkaille ei saisi viisastella, mutta joskus sen on vaikea pitää kielensä kurissa.

Kaikkein hankalin ryhmä ovat iäkkäät urokset. Ne tahtovat toisinaan tulla liian liki Siilimystä, joka saa tästä kylmiä väreitä. Lisäksi ne ovat ylipäätäänkiin kaikkein epäkohteliaimpia, mennä jollottavat selkä mutkalla ja huitovat oudosti kun niille puhuu. Tai sitten vain näyttävät vihaisilta. Siilimys ei ole turhan tarkka; se pitäisi selkeistä vastauksista, ettei sen tarvitsisi ottaa kamalan montaa ylimääräistä tepastusta lyhyillä askelillaan. "Ei kiitokseen" se on erittäin tyytyväinen, itse asiassa eräs "Ei kiitos" teki sen mielen hyväksi, kun eräs nuori orava otti ihan sätkän suupielestään pois sen sanoakseen. Nuoret urokset käyttäytyvät keskimäärin kaikkein parhaiten, tuumii Siilimys. Ovat kohteliaita ja vastaavat reippaasti. Eivät kainostele turhia kuten vanhat naaraat, mutta eivät myöskään pukkaa liian liki. Myös nuoret naaraat käyttäytyvät varsin mukavasti, vaikka Siilimyksellä onkin tässä ryhmässä henkilökohtainen inhokki.

Vaan tämä on vain yksi puoli työn luonteesta. Siilimys yrittää olla mahdollisimman ystävällinen ja jakaa mahdollisimman paljon lehtiä, mutta kuinka ollakaan - tässä tulee kuvioihin kyttäävä Kyy. Kyy on piiloutunut tai ollut piiloutumatta keskustorin reunan kivikasoihin, ja sieltä se suojavärinsä turvin tarkkailee Siilimystä ja sen työtovereita. Kyy on ulkopaikkakuntalainen ja se ei luota siihen, että työt hoidetaan kentällä hyvin. Ja niinpä se kyttää. Siilimystä asia hieman häiritsee, koska se tietää tekevänsä kaiken tasan niin hyvin kuin kykenee, kyttäämisestä huolimatta. Noh, näkeepähän kyynpesäkin sitten, ettei täällä lekotella käpälät ristissä, tuumii Siilimys, ja nostaa uuden lehtinipun tassulleen.

perjantaina, toukokuuta 26, 2006

Punaista ja valkoista

Siilimys syö käyneitä marjoja
Siilimys syö käyneitä marjoja
Siilimys syö käyneitä marjoja
Siilimys syö käyneitä marjoja
Siilimys syö käyneitä marjoja

Siilimys syö käyneitä marjoja
Siilimys syö käyneitä marjoja
Siilimys syö käyneitä marjoja
Siilimys syö käyneitä marjoja
Siilimys syö käyneitä marjoja

Sillä niistä se Siilimys tykkää...

Powered by BloggereXTReMe Tracker