Akateeminen Siilimys ja todellisuus
Siilimyshän ei tunnetusti ole paljon mitään. Sillä ei ole suuremmiten sen paremmin taiteellisia kuin ruumiillisia lahjoja, ja sen älyllisetkin kyvyt ovat surullisen vaillinaiset. Tunteminen tai suhdetoiminnotkaan eivät ole sille hirveän helppoja, puhumattakaan itsereflektiosta, jonka pitäisi kertoa sille itselleen, mitä se oikein osaa ja mihin on kannattavaa pyrkiä. Vaan eipä kerro ei.
Akateeminen Siilimys kuitenkin on. Mutta sitäkin se on aika huonosti, niin siitä tuntuu. Se on liian mukavuudenhaluinen (eli laiska) ja toisaalta liian tottelevainen luomaan mitään uutta, mutta toisaalta siltä puuttuu kurinalaisuutta sulautua olemassaolevaan järjestelmään. Niinpä se jää roikkumaan rajoille, sekä omaksuen tietämättään että rakentaen huomaamattaan. Siilimys on rajatilasiili.
Tähän viittaa myös ala, jolle Siilimys on etsiytynyt tai ajautunut. Sekin on tavallaan tieteen ja taiteen välimaastoa, sikäli mikäli nyt tuntee tarvetta erottaa nuo kaksi tapaa ajatella toisistaan niin kategorisesti. Ja usein tulee tunnettua, Siilimyksenkin. Sehän elää pienine päineen monellakin tapaa valmiissa maailmassa, vaikka koettaakin taistella vastaan.
Liiankin valmiissa maailmassa, fakkiutuneessa ja väsyneessä, ajattelee Siilimys. Se näki tien varressa pienen siilin, sitä itseään nuoremman, jolle oli sattunut se pahin onnettomuus. Ei se ollut osannut varoa, raukka, ei ymmärtänyt, että sen kyvyt eivät riittäisi, että se, mitä sillä oli, ei riittäisi selviämiseen ja puolustautumiseen. Se oli toiminut vaistonsa mukaan ja hävinnyt. Kaikki vaistot, kaikki luonto, ei ole hyvästä. Siilimys viipyi hetken pienen vierellä, koettaen välttää katsomasta sen vatsapuolelta pilkottavaa vaaleanpunaista. Mutta ei teeskentely toisesta elävää tee, ei rakkaus, ei mikään. Tällaisia ne ovat, tosihetket. Korjaamattomia, peruttamattomia. Syntymä ja kuolema, parantumattomia haavoja todellisuuteen. Siilimys inahtaa ja lähtee, takaansa se kuulee siivenlyönnit. Ei oma todellisuus toisen kuolemasta säry, se muuttuu. Viisaita ne ovat, varikset, miettii Siilimys pensasaitaan lyllertäessään.
